Pommit tuhosivat Olavi Vesterahlin kodin.
Talvisodan rauhanteossa 1940 hän menetti kotikaupunkinsa Käkisalmen. Evakkona ja kaiken omaisuutensa menettäneenä Olavi Veistäjä päätyi Tampereelle keväällä 1940. Työtön päätoimittaja sai Aamulehdestä kesätoimittajan paikan ja syksyllä vakituisen uutistoimittajan paikan päätehtävänään hoitaa toisen maailmansodan uutiset. Samalla hän kirjoitti teatteri- ja elokuva-arvosteluja.
Tanssi talouskoulusta teatteriin
Sylvi jätti keskikoulun kesken ja jatkoi ammattikoulun talouslinjalla. Kun Porin Teatteri haki avustajia, Sylvi raahasi kotoaan gramofonin ja pari levyä teatteriin, tanssi musiikin tahdissa näytteen osaamisestaan – ja hyväksyttiin.
Rajoja rikkoen kohti modernia maailmaa
Säveltäjä Usko Meriläisen ja koreografi, tanssitaiteilija Ruth Matson elämä liittyi keskeisesti Tampereeseen, joka oli heille kotikaupunki, vaikka uraa he tekivät hyvinkin kansainvälisessä ilmastossa. Jo opiskeluvaiheessa molemmat hakivat vaikutteita ulkomailta. Suomessa melko pienikokoinen modernin taiteen yhteisö sai paljon innostusta ja kannustusta ulkomaisista kontakteista.
Haastattelussaan 8.10.2021 Seppälä muistelee:
“Kun Pohjantähti on aina pohjoisessa -kirjani julkaistiin syksyllä 1974, niin sain Salmelaiselta pitkän kirjeen vähän ennen joulua. Siinä hän kiitti todella hyvästä opuksesta ja sanoi että tästä saisi verrattoman yhden miehen näytelmän. Salmelainen oli lähettänyt joulukortin Lasse Pöystille, Tampereen Työväen Teatterin johtajalle, ja kortissa jouluntoivotusten lisäksi hän vaati, että tämä pitää saada heti näyttämölle”.
“Saako siinä varmasti nauraa?”
Tähän teatterin lippuluukulla esitettyyn kysymykseen Leena Härmä (9.1.1914-5.11.2008) tamperelaisena näytelmäkirjailijana osasi vastata monissa näytelmissään lähes kaikilla maamme näyttämöillä. Hän oli aikanaan Suomen suosituin ja esitetyin näytelmäkirjailija, esimerkiksi vuonna 1973 eri teattereissa hänen Viekää tuhkakin pesästä -näytelmän näki yli 200 000 katsojaa.
Tampereen Teatterin johtaja 1918-1921
Amanda Maria ”Mia” Backman oli janakkalalaisen puusepän tytär, jonka äiti Josefina kuoli varhain. Isä sai töitä näyttämömestarina Suomalaisesta teatterista (Suomen Kansallisteatterin edeltäjä), joten pikku-Mia pääsi jo lapsena leikkimään teatterissa ja ihastelemaan pukuloistoa ja kulisseja.
