Vapaata tanssia edustanut Ester Naparstok oli syntyään tamperelaisen kauppiasperheen tytär. Isä oli venäjänjuutalainen turkiskauppias ja äiti riikinruotsalaista sukua. Perheen kotikieli oli ruotsi. Hän oli jo lapsena kiinnostunut tanssista, mutta Tampereella sai opetusta siihen aikaan vain salonkitansseissa, joita opetti Henry Karlsson. Hän aloitti vapaan tanssin opinnot 1910- luvulla Anna Behlen Jaques-Dalcroze- koulussa Tukholmassa. Hän oppi plastista tanssia myös Hertta Idmanin johdolla 1912. Tämä oli opiskellut Jacques-Dalcrozen koulussa Dresdenissä. Esteri näki lapsuudessaan Tampereella venäläinen varuskunnan hienoja juhlia. Niissä vieraili joskus korkeatasoisia klassisia balettiseurueita.
Vapaa tanssi tuli voimalla kaupunkilaisten tietoisuuteen 1910-luvulla, jolloin nähtiin mm Hilma Liiman, Maggie Gripenbergin, Hertta Idmanin ja Irene Sanden järjestämiä tanssinäytöksiä. Ester oli nähnyt elokuvissa Lois Fullerin ja Saharetin esitykset, joita hän sanoi ihailleensa ja jäljitelleensä. Hän mainitsi, että Fuller oi kuuluisa siivistään ja Saharet taitavasta tamburiinin käsittelystään.
Ester halusi oppia tanssimaan. Kotikaupungin mahdollisuudet olivat pienet ja siksi hänen tätinsä vei hänet Pietariin kuuluisan Mihail Fokinin balettioppiin. Hän kävi esittäytymässä Fokinin ja tämän vaimon Veran kodissa. Hänet olisi hyväksytty oppilaaksi, mutta nähtyään balettitunnin hän kieltäytyi kunniasta. Hän ei nimittäin halunnut sirkushevoseksi, kuten hän mainitsi tädilleen. Fokinilla oli nimittäin tapana pitää opettaessaan pientä piiskaa kädessään ja sillä hän korjasi oppilaitaan. Ester halusi tanssia vapaasti. Hän pääsi 15-vuotiaana Maggie Gripenbergin yksityisoppilaaksi tämän kesäpaikkaan Hankoon ja esiintyi tämän teatterikoreografioissa.
Myöhemmin hän siirtyi ensimmäisen maailmansodan jälkeen Jaques-Dalcrozen musiikki- ja tanssikouluun Geneveen, jossa hän opiskeli puolitoista vuotta. Sieltä hän sai vankan pohjan musiikin ja rytmiikan perusasioista. Tanssia hänen mielestään siellä oli liian vähän. Vaikka hän kritisoi sitä, koulu oli hyvin merkityksellinen hänen tanssiuralleen. Hän muutti Müncheniin 1920 ja opiskeli vapaata tanssia ja uuden voimistelun suuntauksia Keski-Euroopassa mm. Rudolf Labanin, Boden, Lohelandin, Höyerin, Steinwenderin ja ja Kentscherin koluissa. Höyeriltä hän oppi kansantansseja ja Steinwenderiltä hänen kehittämäänsä, Jaques-Dalcrozen oppeihin perustuvaa tanssillisempaa liikuntaa. Näiden lisäksi hän opiskeli akrobatiaa. Häntä kiinnosti myös jooga, voimistelu, varietee ja sirkustaide.
Ester teki laajan kiertueen Saksassa yksin ja ystävättärensä Maina Claesin kanssa vuosina 1923-24. Hän tutustui samoihin aikoihin ensimmäiseen aviomieheensä, säveltäjä-pianisti Julius Goldsteiniin. Samoihin aikoihin hän teki kiertueen myös Suomessa. Vuonna 1924 hän perusti tanssikoulun Helsinkiin yhdessä Helvi Salmisen kanssa. Säestäjänä toimi Julius Goldstein ja yhtenä opettajana oli Irja Hagfors.
Tampereella hän opetti aluksi kotitalonsa ullakolla Hämeenkatu 8 vapaata tanssia ja karakteritanssia. Jo aiemmin kansalaissodan jälkeen Ester Naparstok oli käynyt viikonloppuisin Tampereella pitämässä tanssikursseja koulunuorisolle.
Ester palasi Saksaan vuonna 1928, nyt Berliiniin, jossa hän opiskeli mm balettia Tatjana ja Victor Gsovskyn johdolla, sekä joogaa ja musiikkia. Kymmenen vuoden ajan hän vietti Elsa Gindlerin, hengitysterapian kehittäjän, oppilaana. Hän esiintyi Rudolf Labanin ryhmässä varieteessa 1920-30- lukujen vaihteessa, Berliinin tanssistudion ryhmässä ja Birgtmeier-ryhmässä. Ester erosi aviomiehestään Julius Goldsteinista 1933 ja meni avoliittoon arkkitehti Julius Rüeckerin kanssa. Kesken Münchenin kiertueensa hän joutui palaamaan Suomeen natsismia ja sotaa pakoon vuonna 1939 ja hän saapui Tampereelle juuri Talvisodan aattona. Hän alkoi opettaa voimistelua ja tanssia asunnossaan. Vuonna 1942 hän vuokrasi oman liikuntatilan Näsilinnankatu 37:ssä.
Naparstok-koulu
Koulun ensimmäinen tanssinäytös pidettiin Tampereen Teatterissa maaliskuussa 1942. Oppilaittensa kanssa hän osallistui Suomen Tanssitaiteilijain liiton järjestämiin näytöksiin. Vuonna 1945 koulun valio-oppilaista muodostui Naparstok- ryhmä, joka esiintyi kiertueilla eri puolilla Suomea ja tamperelaisissa teatteriproduktioissa. Ester sai koreografioistaan useita palkintoja. Kolmannen luokan odotussali palkittiin parhaimpana humoristisena teoksena Tukholmassa koreografiakilpailuissa 1945 ja Valpurin yön solisti Elsa Sylvestersson palkittiin persoonallisimpana tanssijattarena Kööpenhaminan kilpailuissa 1947. Suomen Tanssitaiteilijain liiton koreografiakilpailut palkitsi hänen koreografiansa Aavelaiva 1959.
Ester Naparstok teki paljon teatterikoreografioita, legendaarisin niistä oli varmasti yhdessä Eino Salmelaisen kanssa tehty Varkaiden tanssiaiset 1949.
Ester asui vuodet 1959-76 Chicagossa. Suomeen palattuaan hän alkoi antaa vapaan tanssin ja luovan ilmaisun tunteja Elwa Molinin tanssikoulun oppilaille. Hän suunnitteli näille useita tansseja, kuten myös Tanssiteatteri Mobitalle ja Työväen Teatteriin. Viimeiseksi teokseksi jäi Tanssiteatteri Mobitalle luotu Tanssiva kuvakirja vuodelta 1984.
Lähteet: Saari, Minna. Tanssiva tehdaskaupunki
