“Tampere teki lähtemättömän vaikutuksen sydämeeni vuonna 1991, jolloin sain roolin Pyynikin kesäteatterin Kilpakosijat-esityksessä lukkarin tiukkapipoisena rouvana. Tässä pestissä tapasin myös tulevienkin vuosieni työparin Panu Raipian, sekä Veikko Sinisalon tyttären Kirsi-Kaisa Sinisalon”.
Lilli Earl os. Suomalainen
Otteita Jussi Helmisen, Ahaa Teatterin perustajajäsen (sittemmin mm. TTT:n johtaja 1990-98) muistelmista “Jäljen häivä”.
“Olin aina rakastanut lastenteatterin tekemistä ja ihmetellyt miten monet kollegoistani pitivät siihen selvää etäisyyttä, ikään kuin olisi ollut rangaistus joutua ohjaamaan lastennäytelmää”.
Kurt Nuotio
Balettikoulun aloitin 10 vuotiaana Kouvolan Balettikoulussa Ritva Ståhlbergin tunneilla.
60-luvulla muutimme Tampereelle, opettajiani olivat alkuun Birgitta Kiviniemi-Cheremeteff ja Dimitry Cheremeteff, klassinen sekä jazzbaletti Tampereen Teattereiden Liikunta- ja Balettikoulussa ja myöhemmin Ritva Kasurinen. Balettikoulun oppilaina meistä muutamat pääsivät esiintymään Tampereen Teatterissa tanssijoina, mm. operetissa Valkoinen Hevonen v. 1972
„Ain laulain työtäs tee“. Tällainen kirje Vili Auviselta noin 60 vuotta sitten oli tamperelaiselle pikkupojalle jymypaukku.
En hiiskunut kotona sanallakaan, että olin käynyt kymmenien muiden tamperelaislasten joukossa ilmoittamassa kiinnostukseni näytellä Tampereen Työväen Teatterin „Lumikki ja 7 kääpiötä“-satunäytelmässä. Teatterin sisäpiha oli imoittautumissunnuntaina mustanaan lapsia vanhempineen. Itse oli yksin. Olin huomannut pari päivää aikaisemmin Aamulehdessä asiasta pikkuriikkisen ilmoituksen.
