Tampereen Teatterin johtaja 1934–1937
Kymiläisen, kulttuurisesti vireän maanviljelijäperheen poika Wilho Sundberg ihaili nuorella iällä, kun isoveli näytteli nuorisoseuran näyttämöllä. Kun äiti kielsi lähtemästä merille, Wilho lähti opiskelemaan kesken jääneen oppikoulun jälkeen kauppaopistoon Helsinkiin. Vuonna 1908 hän alkoi siinä sivussa käydä myös Suomen Kansallisteatterin oppilaskoulua ja muutti nimekseen Wilho Ilmari.
Näyttelijäkokemusta kertyi 1910-luvun alussa useassa eri teatterissa, ja vuonna 1913 Wilho Ilmari siirtyi Tampereen Teatteriin näyttelijäksi. Vuonna 1916 hänet valittiin Turun Työväen Teatterin johtajaksi, jossa hänen lisäkseen toisena ammattinäyttelijänä työskenteli hänen vaimonsa Litja Ilmari. Vuonna 1919 Wilho Ilmarista tuli Turun Teatterin johtaja ja Litja Ilmarista apulaisjohtaja.
Wilho Ilmari johti Turun Teatteria 1919-1934 ja teki siitä, ulkomaisten opintoretkien tukemana, Suomen johtavan Shakespeare-näyttämön ohjaamalla kaiken kaikkiaan 12 Shakespeare-ensi-iltaa ja näyttelemällä mm. Hamletin, Othellon ja Learin roolit. Korkeakirjalliset klassikot olivat Ilmarin makuun, ja niinpä Turussa nähtiin myös Kiveä, Canthia, Strindbergiä ja Ibseniä.
Vuonna 1934 Wilho Ilmari kutsuttiin Tampereen Teatterin johtajaksi ja Litja Ilmari siirtyi mukana teatterin näyttelijäksi. Ilmari ohjasi tuttuun tapaan Shakespearea, Kiveä ja Strindbergiä Tampereellakin, sekä useampia Bernard Shawn näytelmiä, joiden satiiri ei vain tuntunut olevan tamperelaisyleisön makuun. Vuonna 1937 Ilmari teki ohjaaja-näyttelijän sopimuksen Kansallisteatterin kanssa ja siirtyi Tampereelta pääkaupunkiin. Hän on itse vähätellyt Tampereen kauttaan, mutta kyllä häneen Tampereen Teatterissa tyytyväisiä oltiin.
Wilho Ilmari paiski hommia Kansallisteatterissa kahdenkymmenen vuoden ajan ohjaten paljon ja näytellen yhden roolin vuodessa. Taiteellisen työn ohessa häntä kiinnosti näyttelijöiden kouluttaminen, ja hänet valittiinkin vuonna 1943 Suomen Teatterikoulun ensimmäiseksi rehtoriksi. ”Näyttämöilmaisussa on oltava rehellisempi ja avoimempi kuin elämässä”, vaati tuore rehtori. Vuonna 1946 Ilmarista tuli Kansallisteatterin apulaisjohtaja.
Wilho Ilmari ehti teatterityön ohella ohjata elokuvia ja näytellä niissä. Ohjauksista mainittakoon Kiven Nummisuutarit (1938) ja Seitsemän veljestä (1939). Edvin Laine näytteli Veljeksissä Juhania ja Ilmari itse lautamies Mäkelää. Mika Waltari oli mukana laatimassa Veljesten elokuvakäsikirjoitusta. Ilmarin visio hampputukkaisista veljeksistä syöpyi syvälle suomalaisten aivopoimuihin.
Ja niin syöpyi radion välityksellä Wilho Ilmarin äänikin kuunnelmasarjassa Kalle Kustaa Korkin seikkailuja, jota esitettiin radiossa vuodesta 1945 alkaen peräti seitsemäntoista vuotta. Ilmari ajautui rooliin vähän vahingossa Joel Rinteen kiireiden vuoksi ja olisi halunnut lopettaa monta kertaa, mutta radiokuuntelijat vaativat jatkoa. Niinpä teatterineuvos (vuodesta 1951) Ilmari esitti Korkkia viiden minuutin päivittäisissä jaksoissa vielä 1960-luvun alussa Oke Tuurin kanssa, joka näytteli Korkin aisaparin Pekka Lipposen roolin.
Professorin arvoon tämä suomalaisen näyttelijäkoulutuksen merkittävä kehittäjä nostettiin vuonna 1968.
