Tampereen Teatterin johtaja 1905
Kymenlaakson Vehkalahdessa maanviljelijäperheeseen syntynyt Elli Hulda Maria Tompuri kirjoitti ylioppilaaksi ruotsinkielisestä helsinkiläisestä yhteiskoulusta (Lärovärket för gossar och flickor), opiskeli hetken Aleksanterin yliopistossa ja aloitti Suomalaisen teatterin (vuodesta 1902 Kansallisteatterin) näyttelijäharjoittelijana vuonna 1900. Kansallisteatterin ja Svenska Teaternin ja Tampereen Teatterin läpimurtoroolien ohessa Tompuri toimi kevätkauden 1905 myös Tampereen Teatterin johtajana, vasta 25-vuotiaana. Nuori johtaja sai varsin poikkeuksellisella tavalla innostunutta kiitosta työyhteisöltä, kriitikoilta ja yleisöltä.
Wienissä opiskellut ja sen jälkeen kahdessa saksalaisessa teatterissa 1908-1910 näytellyt lahjakas ja rohkea tasa-arvotaistelija Tompuri näytteli uransa aikana suomeksi, ruotsiksi, saksaksi, englanniksi ja ranskaksi. Tämä on aivan hämmästyttävä, vertaansa vailla oleva saavutus.
Elli Tompuri oli naimisissa vuodet 1910-1919 Lauri af Heurlinin kanssa, joka oli demari ja Suomen Pankin johtokunnan jäsen. Eroon päättyneestä liitosta syntyivät pojat Lauri ja Kaarlo. Laurista tuli kansantaloustieteen professori ja Kaarlosta kansanedustaja.
Rouva Heurlin, edelleen taiteilijanimeltään Elli Tompuri, kokosi valtakunnallisen kiertueryhmän vuonna 1912, näytteli pääroolit ja ohjasi tuotannot. Ohjelmisto oli rautaa (Ibsen, Grillparzer, Shakespeare, Shaw), ja teatterinjohtaja shokeerasi yleisöä vuonna 1913 esiintymällä Hamletin roolissa. Kiertueiden ja lastenhoidon lomassa Tompuri nähtiin vierailijana Tampereen, Viipurin ja Turun teattereissa sekä Helsingissä Kansallisessa ja Kansan Näyttämöllä.
Elli Tompuri perusti avioeronsa jälkeen pääkaupunkiin Vapaan Näyttämön, joka ensiesitti Suomessa mm. Aleksis Kiven pasifistisen ja absurdin Olviretken Schleusingenissa. Elli Tompurin esittämät, seksuaalisesti latautuneet, vahvat ja vapaat naishahmot Oscar Wilden Salome ja Frank Wedekindin Lulu, närkästyttivät suuresti mieskriitikoita, eritoten Uuden Suomen Jalmari Lahdensuota, joka johti Tampereen Teatteria kahteen otteeseen maamme itsenäistymisen molemmin puolin.
Vapaa Näyttämö joutui panemaan pillit pussiin yhden näytäntökauden jälkeen. Tompuria arvosteltiin myös liiallisista vasemmistosympatioista, ja hän päätti lähteä kiertueelle Yhdysvaltoihin. Sielläkin Tompurin halu saada esiintyä sekä porvarien että työläisten tilaisuuksissa aiheutti porua molemmin puolin. Vuosina 1926-1929 Elli Tompuri teki englanninkielisiä kiertueita amerikkalaisiin yliopistoihin ja kirjallisiin klubeihin esittämällä mm. Kalevalaa, Aleksis Kiveä, Aino Kailasta ja Eino Leinoa. Hän käänsi suuren osan materiaalistaan itse englanniksi.
Elli Tompuri palasi Suomeen, jossa hän ei onnistunut enää saamaan kiinnityksiä isoihin teattereihin, vierailijarooleja kylläkin. Näiden ohella hän organisoi 1930-luvulla useita laajoja lausuntakiertueita, jotka oli rakennettu erittäin ajan hengen vastaisiksi: itämaista ja afrikkalaista runoutta, inuiittien ja intiaanien runoutta, modernistihurjapäiden, Edith Södergranin ja Elmer Diktoniuksen, kapinallisia säkeitä. Natsien vuoden 1933 kirjarovioiden jälkeen Tompurilla oli kanttia ja kansalaisrohkeutta koota oikeisto-Suomeen runoilta Kaunis Saksa tuosta poltetusta materiaalista.
Elli Tompuri, täysin poikkeuksellinen naistaiteilija omassa ajassaan, kirjoitti vuodesta 1942 lähtien useita laadukkaita, enimmäkseen muistelmatyyppisiä teoksia.
