Tampereen Teatterin johtaja 1904–1905
Hämeenkyröläisen maanviljelijäperheen vesa Kaarle Albert Sundgren suomensi nimensä Halmeeksi vuonna 1888. Samana vuonna tämä harrastajanäyttelijä ja Turun lääninhallituksen ylimääräinen kanslisti hylkäsi virkamiesuransa ja liittyi Kaarlo Bergbomin luotsaamaan Suomalaiseen teatteriin, josta oli tuleva Suomen Kansallisteatteri.
Sankariroolien maineikas esittäjä Halme riiteli itsensä ulos Suomalaisesta teatteristaja siirtyi protestinomaisesti Ruotsalaiseen teatteriin vuonna 1903. Samana vuonna hän alkoi tunnustella mahdollisuuksia teatterin perustamiseen Tampereelle. Seuraavana vuonna Kaarle Halme lähetti ”kaksi kaunista näyttelijätärtä” keräämään kannatusyhdistykselle rahaa tamperelaisilta liikemiehiltä. Halmeen naisystävä Hilma Rantanen ja Halmeen Ruotsalaisesta teatterista mukaansa houkuttelema Elli Tompuri saivatkin kasaan riittävän potin, ja Tampereen Teatteri perustettiin.
Halmeesta tuli itseoikeutetusti Tampereen Teatterin ensimmäinen johtaja, mutta hän erosi jo vuoden 1905 alussa riitaannuttuaan johtokunnan kanssa. Kärhämät aiheutti Halmeen luja kurinpito, jotta näyttelijöiden juopottelu saataisiin aisoihin. Halme työskenteli vuodet 1904-1905 myös Viipurin Suomalaisen Maaseututeatterin johtajana, mikä vaikuttaa varsin haastavalta toimenkuvalta. Elli Tompurista tuli Halmeen seuraaja Tampereen Teatterin johtajana.
Halme vetäytyi pääkaupunkiin ”kaunoluvun ja puhetaidon” opettajaksi ja oli vuonna 1907 perustamassa Kansan Näyttämöä, jota johti vuoteen 1911 asti. Hän pisti Eino Leinon kanssa pystyyn Suomen ensimmäisen kesäteatterin, Helkanäyttämön, Seurasaareen 1912. Halmeen ja Leinon ideana oli perustaa taiteellisesti ylivoimainen kilpailija Kansallisteatterille, mutta suuruudenhullu hanke kaatui jo ensimmäisenä kesänä. Kolea, vetinen alkukesä ja sankat hyttysparvet vauhdittivat Helkanäyttämön perikatoa. Myös uudistunut yhteistyö Viipurin Suomalaisen Maaseututeatterin kanssa tyssäsi alkuunsa.
Halme löysi uuden taiteen, elokuvan, vuosina 1913-1914. Hän käsikirjoitti ja ohjasi neljä näytelmäelokuvaa, joita esitettiin tuottajan, Lyyra Filmin, elokuvateattereissa.
Kaarlo Halme perusti vuonna 1915 Näyttämö Kaarle Halmeen ja oli sen johdossa, kunnes sai valtion taiteilijaeläkkeen vuonna 1923, 59-vuotiaana. Sen jälkeen hän keskittyi näytelmien, romaanien ja muistelmiensa kirjoittamiseen. Teoksia syntyikin roppakaupalla. Kaarle Halme kirjoitti 43 näytelmää, kymmenkunta radiokuunnelmaa, pari teatteriopasta, useita romaaneja ja muistelmat. Teatteriurallaan hän ehti näytellä toistasataa pääroolia ja ohjata (siinä mielessä kuin ohjaamista 1900-luvun alussa harjoitettiin) samaten toistasataa näytelmäesitystä.
Aleksis Kivi täytti vuonna 1834 sata vuotta, ja Kaarle Halme kutsuttiin Suomen Kansallisteatteriin näyttelemään vanha bravuurinsa, Kiven Kullervon nimirooli. Halme kieltäytyi. Tämä kieltäytyminen on pantu hänen tyypillisen änkyröimisensä piikkiin, mutta syynä saattoi olla myös jonkinlainen tolkku: 70-vuotias Halme kenties ajatteli olevansa eineen liian iäkäs näyttelemään Kiven rasavillin-synkeääkostajanuorukaista.
