Juha Tapio Mononen (s. 17.4.1941), muusikko monessa mukana. Rupattelutuokio Juhan kanssa 11.11.2021.
Merkonomi-muusikko Juha Mononen lauloi Nekalan lapsikuorossa 1950-luvulla. Hän kävi Kalevan yhteiskoulua seitsemän vuotta, on reservin vänrikki ja valmistui merkonomiksi 1965. Ensi kosketuksen musiikkiin hän sai lapsikuoron jälkeen Tampereen musiikkiopistossa, joka sijaitsi silloin uimahallin viereisessä talossa. Sen kanslia oli VPK:n talossa. 13-vuotiaalla Juhalla ei ollut suosikkisoitinta, vaan hän halusi laulaa. Hän sai opettajakseen Kalle Mäkisen.
Silloin ei suoritettu tutkintoja, vaan jokainen sai nauttia musiikin opiskelusta ihan rennosti. Oikeastaan sysäys musiikkiin tuli Kalevan yhteiskoulun musiikinopettaja Kirsti Jalkaselta 1954. Tämä oli hankkinut kouluun huilun, sellon ja kontrabasson. Ensiksi hän tarjosi Juhalle instrumentiksi selloa, mutta vaihtoikin sen bassoksi. Juhan perheellä oli Nekalassa pieni asunto, jonne ei voinut kuvitellakaan saada mahtumaan bassoa harjoittelua varten. Kun perhe muutti 1957 Nekalasta Itsenäisyydenkadulle suurempaan asuntoon, bassosta tuli sinne ensimmäinen huonekalu! Jalkanen auttoi Juhaa löytämään hyvän opettajan ja niin yhteistyö alkoi Yrjö Oksalan kanssa. Aluksi Juha harjoitteli soittamalla muutaman vuoden eri tanssiorkestereissa käyden loistavaa käytännön koulua matkalla orkesterimuusikoksi. Eero Bister pyysi häntä Tampellan amatööriorkesteriin basistiksi, kun siellä oli heistä pula. Bister oli siellä johtajana. Valmistuttuaan merkonomiksi Juha sai kutsun kaupunginorkesteriin 1965. Hänen isällään oli kauppa, jossa hän oli ollut jo lapsena apulaisena ja myyjänäkin. Myös Otran urheiluosasto oli hänelle tuttu paikka. Hän ajatteli, että selviäisi hyvin orkesterityöstä ja kaupassa auttamisesta, koska orkesterilla oli aamupäivällä muutaman tunnin harjoitus ja illalla konsertti. Iltapäivät täyttyivät kuitenkin opetustyöstä, keikoista ja TV-nauhoituksista.
Pyynikin Kesäteatterin Talkootansseissa Juha sai ensimmäisen kosketuksensa teatterimuusikon työhön. Hannikaisen musiikkia soittelivat lavalla Juhan kanssa ainakin Leonid Bashmakov pianoa, Pentti Salonen viulua ja Jorma Huura kitaraa. Tämä hyvin hoidettu pesti poiki seuraavan, joka oli Työväen Teatterin Teinirakkautta, jossa Veijo Pasanen näytteli pääosaa. Lavalla soitti viisi muusikkoa kapellimestari Leonid Bashmakovin johdolla, joista yksi oli Juha bassonsa kanssa. Eugen Terttula oli silloin TTT:n johtajana. Näytelmä käsitteli nuorten huumeidenkäyttöä. Yhteen harjoitukseen oli tulossa kunnioitettu ja pelätty, entinen teatterinjohtaja Eino Salmelainen. Kaikki olivat varpaillaan jännityksestä mitä tämä sanoisi esityksestä.
Juha Mononen kutsuttiin myös Tampereen Teatteriin soittamaan Rauli Lehtosen johtajakaudella Kolmen pennin oopperaan. Rauli Lehtonen oli Simo Tavasteen kanssa saanut esityksen vierailevaksi ohjaajaksi Brechtin teatterista kuuluisan ohjaaja Pintzkan. Kapellimestarina toiminut Seppo Kiiskinen ei viihtynyt teatterissa kauaa ennen kuin hän siirtyi muihin tehtäviin. Hänen jälkeensä valittiin kapellimestariksi Juhani Raiskinen. Kun Juha soitteli myös TTT:n My Fair Ladyssä, hän kävi vuorotellen työssä kaupungin molemmissa suurissa teattereissa. Hänen opettajansa Yrjö Oksala antoi Juhan ”tuurata” itseään TTT:ssä, jotta tämä saisi tuntumaa orkesterisoittoon. Jorma Panula pyysi Juhaa orkesteriinsa Turkuun, mutta tämä jäi Tampereelle, kun hänen kauppaopisto-opiskelunsa olivat vielä kesken.
Tampereen Kaupunginorkesteri oli perustettu, jotta se omien konserttiensa ohella soittaisi kummankin teatterin musiikkiproduktioissa. Orkesterissa oli 47 muusikkoa. Heillä oli syksyisin maakuntakonsertteja, koulukonsertteja ja sairaalakonsertteja. Orkesterilla alkoi olla liikaa töitä. Vuonna 1972 Juhani Raiskinen sai teatterisoiton velvoitteen lopetettua. Sitten ideoitiin erityinen teatteri- ja TV-orkesteri, joka koottiin kaupunginorkesterin halukkaista soittajista. Vakituinen basisti oli lähtenyt pois kaupunginorkesterista ja hänen paikkansa jäi auki. Juha pyysi saada päästä koesoittoon. Silloin Erkki Kivikoski totesi, että Juha oli selvinnyt niin hyvin My Fair Ladyssä, että hän oli pätevä orkesteriin. Valmistuttuaan merkonomiksi hänelle tarjottiin harjoittelijan paikkaa pankissa 300mk:n kuukausipalkalla. Orkesterityöstä maksettiin 800mk. Ei ole ihme, että Juha valitsi orkesterityön.
Oopperalaulaja-liikunnanopettaja Mikko Sania oli puhunut hyvää Juhasta oopperayhdistyksessä. Vuonna 1969 Juha pyydettiin hoitamaan yhdistyksen talousasioita. Oopperoita tuotettiin kaksi vuodessa ja Juha hoiti kahdeksan oopperan talousasiat. Hänen ensimmäinen oopperansa oli Windsorin iloiset rouvat, jossa hän talousasioiden hoidon rinnalla soitti orkesterissa. Hän oppi käytännön kautta mitä oopperan tekeminen oikein oli. Niissä piti yleensä olla suuri orkesteri, mutta sellainen ei mahtunut teattereiden pieneen orkesterimonttuun. Silloin osa melkein 40 muusikon orkesterisra pantiin soittamaan aitioihin. Remontin yhteydessä TT:n orkesterimontun takaseinä poistettiin näyttämön alta, jotta olisi enemmän tilaa soittajille.
Juha jatkoi samaan aikaan myös teattereiden soittoryhmissä. Hänen viimeisin oopperansa oli Oopperan kummitus, joka oli loistava. Tampereen Oopperan aktiivinen aika oli 1970-luku.
TTT:n Tukkijoella muodostui suurmenestykseksi Vili Auvisen loistavan sovituksen ja ohjauksen ansiosta. Sen ensi-ilta oli tammikuun alussa 1971. Viveca Bandler kutsui koko ensemblen Tukholmaan esiintymään. Kesällä 1972 sillä esiinnyttiin myös Savonlinnan oopperajuhlilla. Paljon oli operetteja, musikaleja. Kurjat ja Oliver Twist ovat jäänyt hyvin Juhan mieleen.
Juha peri entiseltä opettajaltaan, Yrjö Oksalalta, opetuspaikan musiikkiopistossa. Hän opetti siellä 1965-85. Sen aikana hän joutui täydentämään opintojaan opettamistaidossa ja sai siihen vihdoin pätevyyden.
Juha Mononen toimi jäsenenä Suomen musiikinopettajien liiton hallituksessa 1970-80-lukujen vaihteessa pari vuotta. Hän oli uudistamassa Suomen muusikoiden liittoa, toimi myöhemmin sen varapuheenjohtajana ja valittiin sitten sen kunniajäseneksi. Tämä työ auttoi häntä verkostumaan muusikkojen kanssa ympäri maata. Aktiivinen edustusura kesti noin 20 vuotta. Vahvasta työstään hänelle myönnettiin liiton kultainen ansiomerkki ja Suomen sinfoniaorkestereiden kunniamerkki. Lisäksi hän toimi tanssiteatteri Mobita/Danscon hallituksessa 15 vuotta ja hoiti Tampere-taloon muutamia esityksiä. Lisäksi hän taisteli Hällä-näyttämön saamiseksi tanssille omaksi näyttämöksi. Hän toimi vielä Teatteri 2000 hallituksessa toistakymmentä vuotta kunnes se liitettiin TTT:hen.
Ansiokas soittajan ura kaupunginorkesterissa kesti 25 vuotta. Sen jälkeen hän toimi vielä Tampere-talon ohjelmatuottajana 14 vuotta. Hän huolehti talon omista oopperatuotannoista, oli vuokratuotannoissa linkkinä muihin toimijoihin ja samoin yhteistuotannoissa. Juha Mononen jäi Tampere-talosta eläkkeelle. Juha oli oboisti Markku Kleemolan kanssa Tampere-talon vanhimpia työntekijöitä. Juha oli mukana talon suunnittelussa muusikkojen edustajana sen alusta alkaen vuodesta 1982. Hän laati huonetilaohjelmaa, jonka perusteella aukaistiin arkkitehtikilpailu. Sitten hän oli mukana kehittelemässä piirustuksia. Pyynikin Lions-klubi ja orkesteri järjestivät kymmenen konserttia Konserttitalo Tampereelle puolesta. Joka vuosi järjestettiin yliopiston juhlasaliin sinfoniakonsertti ja tanssiaiset. Wieniläisorkesteri soitti tanssiaisissa ja solistit ja kapellimestarit tulivat mukaan ilmaiseksi kantamaan oman kortensa kekoon.
Mieluisa, muusikolle vaikea ja koskettava, muistiin jäänyt ooppera oli Leos Janácekin Tapaus Makropoulos. Juhani Raiskinen johti orkesteria kuten vähän myöhemmin Bernsteinin West Side Storyssa. Hän oli antanut Juhalle sen nuotit jo edellisenä keväänä, koska hän tiesi, että tämä tulee soittamaan siinä.
Tampereen orkesterissa olon alkuaikoina sykähdyttävä kokemus oli, kun Tampereen kaupunginorkesteri soitti Turun kaupunginorkesterin kanssa Shostakovitsin Leningrad-sinfonian. Konsertin johtivat vuorotellen Eero Kosonen ja Eero Rautio. Esityksiä oli sekä Turussa että Tampereella.
Päällimmäiseksi jäi muisto yhteiskeikasta Veikko Sinisalon kanssa. Iltaan oli yhdistetty runoa ja musiikkia. Muina esiintyjinä olivat Ahti Jokinen ja Juhani Niemelä. Tämä oli tavallaan Veikon jäähyväiskonsertti, joka esitettiin Kajaanin runoviikoilla. Taiteellisena johtajana toimi silloin Sina Kujansuu. Veikko Sinisalo tavallaan testamenttasi Ahti Jokiselle runouden esittämisen, kun sama ryhmä esiintyi vielä TTT:n uudella näyttämöllä. Televisioon tehtiin vielä joitakin Veikko Sinisalon esityksiä.
Televisiotyötä riitti Juha Monoselle Tes-Vision alkuajoista lähtien. Ohjelmia tehtiin Frenckellissä, Teatteri Pirkassa ja Tohlopissa. Juha oli mukana jokaisessa muusikkoryhmässä.
