(Nykyinen Tinterov, s. Tampereella 30.11.1952).
Elina Lehto aloitti tanssimisen v.1965 Liisi Hallaksen balettikoulussa, joka sijaitsi Tampereen Teatterin yläkerrassa. Hänen ensimmäinen kokemuksensa teatterialasta oli, kun Esko Raipia ilmestyi kerran balettitunnille ja valitsi hänet tanssimaan näytelmään Kunniakuja 1966. Siitä alkoi hänen näyttämöuransa. Hän sai tanssia baletissa Prinsessa Ruusunen sekä Liisin oppilasnäytöksissä. Tässä vaiheessa Elina kiinnostui teatterityöstä ja tanssijan ammatista.
Balettikoulun nimi muuttui Tampereen Teattereiden Liikunta- ja Balettikouluksi. Se muutti uusiin tiloihin Hallituskadulle ja uusiksi opettajiksi tulivat Birgitta Kiviniemi ja Dmitry Cheremeteff. He olivat inspiroivia opettajia ja Elina alkoi treenata siellä joka päivä monta eri tuntia (baletti, jazz, karakteritanssi). Hän oli mukana teattereiden produktioissa, baletissa Pähkinänsärkijä ja musikaalissa Zorbas Tampereen Teatterissa sekä musikaalissa Teatterilaiva Työväen Teatterissa. Birgitta ja Dmitry tekivät koreografioita television viihdeohjelmiin ja Elina valittiin aina niihin mukaan. Hän teki mannekiinitöitä vuosina 1967-70. Suuri elämys ja taiteellinen kokemus oli päästä Maija-Leena ja Esko Raipian kanssa Kölnin kansainväliselle tanssin kesäkurssille. Siellä oli monta sataa lahjakasta tanssijaa eri maista. Heistä sai loistavia esimerkkejä ja heistä tuli Elinan ihailun kohteita.
1970 Elina sai stipendiaattisopimuksen Suomen Kansallisoopperaan ja seuraavana vuonna oman sopimuksen. Siellä oli moniavenäläisiä vierailevia opettajia. Hän tanssi vuosien kuluessa monessa eri produktioissa, Paquita, Etydit, Bahtsisarain suihkulähde, Fonteyn, Romeo ja Julia, Joutsenlampi, Spartacus. Baletti kävi vierailemassa Kuopio Tanssii ja Soi:ssa ja Itä-Saksassa.
1973 Elina sai kiinnityksen Malmön Kaupunginteatteriin, jossa hän tanssi mukana Joutsenlammessa. Keväällä 1974 hän sai neljän kuukauden sopimuksen Ruotsin Televisioon, jossa hän tanssi kahdeksan tanssijan ryhmässä Ingmar Bergman ohjaamassa TV filmissä Taikahuilu. Sitä seurasi syksyllä viiden kuukauden sopimus Tukholman Kuninkaalliseen Oopperaan. Balettiryhmä oli lähdössä kahden kuukauden kiertueelle Yhdysvaltoihin esiintymään 12 eri osavaltiossa ja Joutsenlampeen tarvittiin kaksi tanssijaa lisää.
1975 Elina tanssi Oscars Teatterissa operetissa Iloinen leski, pääosissa Jarl Kulle ja Rangveig Ekhoff. Samana vuonna Tukholman kuninkaallisessa oopperassaa vapautui yksi tanssijan paikka ja Elina sai sen. Hän jäi sieltä eläkkeelle 30.11.1996. Elinalla oli kuorotanssijan sopimus, mutta hän sai tanssia monia solistitehtäviä vuosien aikana. Baletin kiertueet veivät Kreikkaan, Saksaan, Italiaan, Bulgariaan, Venäjälle, Englantiin, Irlantiin, Suomeen, Tanskaan, Japaniin, Etelä-Amerikkaan, Espanjaan ja tietysti koko Ruotsiin. Baletista löytyi myös aviopuoliso, bulgarialainen tanssija Vasil Tinterov. Heillä on kaksi tytärtä, Caroline ja Corinne.
1990-luvulla Elina tanssi 4-5 oopperan baletin tanssiryhmän solistin muodostamassa ryhmässä. He esittivät raamatullisia tarinoita Susanne Valentinin johdolla kirkoissa sekä Ruotsissa että kiertueella Norjassa ja Grönlannissa. Elina piti tanssimisen ohella aerobictunteja oopperalaulajille.
Kesälomalla Elina oli mukana Taalainmaalla Leksandissa Rune Lindströmin kirjoittamassa näytelmässä Himlaspelet, jonka alkuperäinen ensi-ilta oli ollut vuonna 1941. Siitä lähtien näytelmää oli esitetty joka kesä. Elinan rooli oli Salomon tanssija ja hän oli mukana siellä 15 kesänä.
Keväisin ja syksyin oopperan baletilla oli myös näytöksiä Drottningholmin teatterissa, joka on maailman vanhin alkuperäisessä kunnossa oleva teatteri. Näytöksiä esitettiin myös Ulriksdals Slottsteaterissa, Confidencen. Tämä teatteri järjesti 200-vuotisjuhlanäytöksen Taistelu Ruotsinsalmella, joka esitettiin Kotkan kaupunginteatterissa v 1990 presidentti Mauno Koiviston ja kuningas Carl XVI Gustafin läsnäollessa. Tässä teatterissa Elina tanssi viimeisen kerran v 2018 Kjerstin Dellertin, Confidencen perustajan ja johtajan muistokonsertissa. Lapsena Elina oli haaveillut näyttelijän urasta, mutta tunsi olevansa siihen liian ujo. Tanssijana hän pystyi ilmaisemaan itseään paremmin. Unelma kuitenkin täyttyi, kun hän sai ison puheroolin näytelmässä La mouche, Sen ohjasi Anne Kulle, joka oli siinä myösnäyttelijänä. Näytelmä esitettiin myös kiertueella Maarianhaminassa v 2002.
1998 Tampereen Komediateatteriin Elina teki koreografian operettiin Valkoinen Hevonen.
Eläkkeelle jäätyään Elina opiskeli tanssinopettajaksi Tukholman Tanssikorkeakoulussa ( Danshögskolan ). Aluksi opetustyö tuntui pelottavalta, mutta opettajan tehtävät olivat hyvin antoisia ja mielenkiintoisia. Hän sopeutui uuteen rooliinsa hyvin ja viihtyi opettajana. Opetustyö Ruotsin Kuninkaallisessa Balettikoulussa jatkui vuoteen 2012 asti.
Elina Lehdon kirjoituksen mukaan kirjoittanut:
