Vuonna 1976 Tampereelle syntyi koreografi ja balettimestari Ritva Kasurisen aloitteesta Tanssiteatteri Polar. Se oli jatkoa Tampereen Teattereiden Liikunta- ja Balettikoululle, TTLB:lle, jonka olivat aikoinaan perustaneet Tampereen Teatteri, Tampereen Työväen Teatteri sekä Pyynikin Kesäteatteri.
Palattuaan Suomeen suorittamasta balettimestarin tutkintoa Leningradin konservatorion baletinohjaajalinjalta Ritva Kasurinen tuli Tampereelle TTLB:n balettimestariksi. Aiemmin sen balettimestarina oli toiminut Birgitta Kiviniemi-Cheremeteff. Tampereella tanssija-aines oli varteenotettavaa. Tanssinopettajina kaupungissa olivat aikoinaan olleet mm. tanssitaiteilijat Liisi Hallas (klassinen baletti) ja Ester Naparstok (vapaa tanssi). Myös yksityisiä tanssikouluja oli Tampereella verrattain paljon.
Kasurinen ehdotti Tampereen kaupungin päättäjille nelivuotisen, ammattitanssijakurssin teatteritanssijoille, perustamista. Kurssi käynnistyi Tampereen kaupungin ja valtion avustamana vuonna 1972. Kurssin aikana esitettiin Tuhkimo-baletti Tampereen Teatterissa. Lisäksi valmistettiin Ritva Kasurisen käsikirjoittamat ja ohjaamat Hiliman kaparetti TTT:ssa ja tanssinäytelmä Nummisuutarit, jota esitettiin Tampereen teatterikesässä.
Vähitellen Kasurinen alkoi ehdottaa oman tanssiteatterin perustamisesta Tampereelle. Perustamiskokouksessa puheenjohtajaksi valittiin kansanedustaja Riitta Järvisalo-Kanerva, varapuheenjohtajaksi professori Olavi Borg ja hallituksen muiksi jäseniksi Jorma Panula, Jouko Tyyri, Matti Heinivaho, Päivikki Honkonen, Matti Alenius sekä Anja Borg. Taiteelliseksi johtajaksi nimettiin balettimestari ja koreografi Ritva Kasurinen. Tanssijoiksi kiinnitettiin Pia Jansson, Marketta Kaila, Pirjo Pentikäinen, Antti Honkanen ja Matti Alenius, jotka kaikki olivat käyneet TTLB:n ammattitanssijakurssin teatteritanssijoille. Iltapalkkaisiksi otettiin Tuulia Väänänen ja Kari Nikkilä.
Avajaisia tanssittiin kutsuvieraille huhtikuussa 1976. Siellä tanssijat esittivät suomalaisen kansantanssin pohjalta Kasurisen koreografioiman Hypyt, musiikkina Matti ja Pirjo Bergströmin sovittamia suomalaisia kansansävelmiä, sekä Harjoitelmia Sinuhesta.
Omat tilat ja sanoista tekoihin
Aluksi esiinnyttiin kunkin tilaajan osoittamissa paikoissa kuten Kansallisoopperan pienellä näyttämöllä, Helsingin Ruotsalaisessa teatterissa ja Kuopio Tanssii ja Soi -festivaaleilla. Tampereen Teatterissa polarilaiset esittivät mm. Kasurisen koreografioimat Pessi ja Illusia, Coppelia, Valkoinen hevonen, Pinokkio ja Mozartin 40. Sitten tanssiteatteri Polar sai oman, sata istumapaikkaa käsittävän teatterin Frenckellin vanhasta tehdasrakennuksesta. TTBL:n koulu lakkautettiin, ja sen tilat Papinkatu 9:ssä luovutettiin Tanssiteatteri Polarin kouluksi. Tanssiteatteri Polarin ensiesiintyminen omalla ohjelmistolla suuremmalla näyttämöllä pidettiin 20.3.1977 Tampereen Sampolassa. Baletti-illan tanssillinen anti käsitti Révérencen – kunnianosoitus klassiselle baletille, sooloja ja pas de deux-numeroita tunnetuista baleteista, jotka Ritva Kasurinen kertoi ja harjoitti, sekä Hypyt ja pääteos Lapponian, joiden koreografioista vastasi niin ikään Kasurinen. Kritiikki oli ylistävää: ”Harvinaisia hetkiä tanssin parissa,” otsikoi Erkki Minkkinen Hämeen Yhteistyöstä ja jatkoi: ”Tampereella on yli kaksikymmentä vuotta puuhattu omaa tanssiteatteria. Nyt pyrkimyksestä on päästy sanoista tekoihin.”
Tanssisadut ja suuri suosio
Tanssiteatteri Polarin katsojamäärät olivat ensimmäisen yhdeksän kuukauden aikana noin 10 000, kun mukaan laskettiin kiertueet. Suurimman suosion saavutti Ritva Kasurisen tanssisatu Kettu ja Kapsäkki, jossa tanssittiin, puhuttiin ja laulettiin ja jota voisi kutsua vaikkapa mikromusikaaliksi. Sitä esitettiin mm. lasten teatterikesässä Tampereella, Hämeen kierrokseksi ristityllä kiertueella, Mikkelin tanssiviikolla, Kuopio Tanssii ja Soi -festivaalilla, Helsingin juhlaviikoilla ja Harstadin Festpillene i Nord Norge -festivaaleilla. Tanssisatu näytettiin myös TV 2:ssa. Myös toinen Kasurisen luoma mikromusikaali, Myyrä ja hänen ystävänsä, keräsi suuren suosion.
Baletti- ja oopperamatinoita Tampereen Oopperan kanssa jatkettiin, samoin yhteistyötä Kuopion, Jyväskylän ja Kotkan kaupunginorkestereiden kanssa. Lisäksi esitettiin Suomen Kansallisoopperan vierailevan koreografin Elsa Sylvesterssonin tekemää pienoisbalettia Apollo ja hänen muusansa sekä Sofian musiikkiteatterin vierailevan koreografin, Dimo Dimitrov-Wrubellin El Amor brujo, Noiduttu rakkaus. Tansssiteos Arkipäivän huumaa – huomionosoitus nuorisotyöttömyydelle koreografian olivat luoneet omat tanssijat Antti Honkanen ja Matti Alenius. Opintomatkoja ulkomaille tehtiin mm. Kööpenhaminan XV Kansainväliseen Balettiseminaariin, Dresdenin Palucca Schuleen sekä Kölniin.
Sitten eräänä päivänä tanssijat ilmoittivat lähtevänsä kokeilemaan siipiään muualle. Heidän tilalleen Tanssiteatteri Polariin kiinnitettiin entiset Kansallisoopperan balettikoulun kasvatit: Christina Jokipii, Vuokko Kuosmanen, Heli Kanniainen-Forsman, Tom Forsman ja viidentenä vieraili Matti Alenius Kansallisoopperasta. Tamperelaiset Liisi-Maarit Kanerva, Minna Haasanen, Roger Luke ja Dani Linna Tanssiteatteri Polarin koulusta tanssivat myös useissa teoksissa.
Taiteellista kiitosta ja taloushuolia
Tampereen 200-vuotisjuhliin liittyen Tanssiteatteri Polarin ohjelmaan otettiin Poloneesi, joka käsitteli lapsityövoiman käyttöä tehtaissa 1800-luvulla ja perustui kaupungin omien tutkijoiden ja kirjailijoiden, mm. Unto Kanervan tekstiin. Tanssikäsikirjoituksen tekivät Ritva Kasurinen ja Liisi-Maarit Kanerva, musiikin sävelsivät Matti ja Pirjo Bergström ja puvut olivat Kansallisteatterin Marjukka Larssonin käsialaa. Koreografiasta vastasi Ritva Kasurinen. Poloneesi esitettiin autenttisessa miljöössä Frenckellin vanhassa tehdasrakennuksessa ja esitys sai suuren huomion tiedotusvälineissä. ”Työ käy kuin tanssi”, otsikoi Aamulehden kriitikko Ansa Hartelin. Vaikka tanssillinen puoli niitti kiitosta, taisteli Tanssiteatteri Polar alusta asti rahavaikeuksien kanssa. Marras-joulukuun vaihteessa 1979 Helsingin kulttuuritalolla järjestettyyn tukikonserttiin saatiin vetoapua monilta nimekkäiltä kansallisoopperan tanssijoilta ja muilta taitelijoilta.
– Tunnelmasta toiseen oli mielestäni hyvin kuvaava nimi tukikonsertille. Valtionapu Tanssiteatteri Polarille oli kokonaista 50 000 markkaa koko vuodeksi, joka ei riittänyt, vaikka kuinka olisi venytellyt, Ritva Kasurinen muistelee kirjassaan Norsut eivät unohda koskaan… tanssia ja elämää. Keväälle 1980 Tampereen Oopperasta tuli pyyntö yhteisnäytöksestä. Kasurinen valmisti Polarin tanssijoille romanialaiseen kansanmusiikkiin pohjautuvan Jumalan puu -tanssiteoksen, joka sai ylistävät arvostelut. Hänen osaltaan se jäi viimeiseksi esitykseksi perustamassaan Tanssiteatteri Polarissa. Ritva Kasurinen ja Matti Alenius irtisanoutuivat Polarin johtokunnasta, ja samalla johtokunta erotti heidät taiteellisen johtajan ja tanssijan tehtävistä. Kasurinen ja Alenius muuttivat Tukholmaan. Siellä Kuninkaallisen Oopperan baletissa oli jo kaksi Tanssiteatteri Polarin aiempaa tanssijaa, Pirjo Pentikäinen ja Marketta Kaila. Joukkoon liittyi nyt Matti Alenius, jolle Ritva Kasurinen mm. harjoitti Narrin roolin Joutsenlammesta.
Elämä jatkui tanssin tahdissa.
Tämä kirjoitus on uusittu ja tarkennettu versio alunperin 1.11.2022 julkaistusta tanssiteatteri Polarin historiaa käsittelevästä artikkelista.
