Lasten teatterin tärkeydestä ei koskaan puhuta liikaa. Pienenä nähty esitys saattaa olla niin koskettava, että se vaikuttaa koko eliniän ja jättää pysyvän muiston. Lapsille pitää siksi tarjota vain parasta.
Ala-Pispalassa kotiaan pitävä Teatteri Mukamas on ilahduttanut lapsia jo yli 40 vuotta. Mansi Stycz on luotsannut teatteria alusta saakka. Mukana ovat myös hänen tyttärensä Katarina, joka toimii näyttelijänä ja ohjaajana sekä Veronica, joka on tuottaja.
Mansi Stycz oli opiskelemassa Tampereen yliopiston draamalinjalla, kun Elina Raunio tuli kysymään lähtisikö hän mukaan nukketeatteriesitykseen.
– Lupauduin heti, mutta en kyllä silloin arvannut mihin se johtaa. Nukketeatterista tuli elämäntyöni, toteaa Mansi.
– Silloisen nukketeatterimme nimi oli Piparnakkeli ja kolmantena mukana oli Anna-Liisa Tarvainen. Teimme yhdessä nukkeja, valmistimme esityksiä ja kiersimme maakuntaa. Kerran matkalla ollessamme päätimme Anna-Liisan kanssa perustaa oman teatterin, ja siitä syntyi Mukamas vuonna 1979. Anna- Liisa oli mukana nukentekijänä ja lavastajana vuoteen 2001, jolloin hän lähti Englantiin opiskelemaan taideterapiaa.
– Teatteri Mukamas toimi alkuun Tampereen yliopiston teatterimontussa, jonka jälkeen Lihasulan vanhalla kansakoululla. Tuolloin muutaman vuoden aikana uudet esitykset saiva ensi-iltansa Tampereen Teatterin Pikkuteatterissa. Omat tilat saatiin Ala-Pispalasta, entisestä VPK:n talosta ja siellä ollaan viihdytty yli 35 vuotta, kiittää Mansi.
Vanha palokunnan talo onkin viehättävä Mukamaksen koti. Jo pihapiiri lumoaa valoillaan, puillaan ja köynnöksillään. Sisään astuessa tulvahtaa lämmin kodikkuus: vanhat kauniit huonekalut ja taidepuuseppä Ismo Muurimaan loihtimat koristellut puiset oviaukot luovat vanhaan taloon lempeää harmoniaa. Ystävällinen vastaanotto saa lapset ja aikuiset tuntemaan itsensä tervetulleiksi. Teatterisalin ovi avataan vasta esityksen alkaessa ja se lisää sopivasti kutkuttavaa jännitystä. Itse teatteritila – entinen tanssisali – on intiimi ja taipuu monenlaisiin lavastuksiin ja katsomon rakentamisiin. Vauvoille tarkoitetussa esityksessä mennään suuren satuvarjon alle patjoille ja tyynyille ja lapset saavat vanhempineen olla rennosti.
Mansi Stycz on alusta asti johtanut teatteria, ollut se äiti ja sielu. Vaikka teatterissa on ollut paljon vierailevia ohjaajia, Mansin linja on säilynyt pehmeänä läpi vuosikymmenten. Mukamaksen esityksiin on voinut aina luottaa – siellä ei metelöidä eikä olla väkivaltaisia. Jotkut esitykset ovat olleet ohjelmistossa todella pitkään. Tunnelmallinen ja rauhallinen kertomus Jouluyö on mennyt jo 26. kertaa ja tuo aina aidon joulumielen niin lapsille kuin aikuisille.
Pääsiäisen pyhinä ohjelmistossa on Pupun kevät ja syksyisin Hiirulainen.
– Vuodessa on noin 250 esitystä ja 25 000 katsojaa. Kotikatsomon lisäksi käydään kiertueilla kirjastoissa, päiväkodeissa, kouluissa, festivaaleilla ja erilaisissa yritysten järjestämissä tapahtumissa.
Tärkeä osa Mukamaksen toimintaa on myös kansainvälisyys.
– Meillä on ollut paljon ohjaajavieraita Tsekistä, Ranskasta, Venäjältä ja Ruotsista. Itse olemme kiertäneet teatterifestivaaleja kutsuttuna Euroopassa ja Aasiassa.
– Olemme jo 12 kertaa järjestäneet Kansainvälisen nukketeatterifestivaalin, jossa on kotimaisten ryhmien lisäksi alan huippuja eri puolilta maailmaa. Festivaaleilla nähdään monipuolisesti modernin nukketeatterin keinoin toteutettuja, visuaalisesti vaikuttavia esityksiä. Viime syksyn festivaaleilla katsomoiden täyttöaste oli peräti 90 prosenttia. Tasavuosina järjestettävä tapahtuma on seuraavan kerran 11.-15.2024, kertoo Mansi Stycz yhdestä ”lempilapsestaan”.
• Teatterinjohtaja ja ohjaaja Mansi Styczille luovutettiin viime syksynä Suomen Teatterijärjestöjen Keskusliiton myöntämä Suomen Näyttämötaiteen kultainen ansiomerkki valkoisella nauhalla ”erittäin etevästä koko maan teatterielämän hyväksi suoritetusta toiminnasta”.
• Kultaisen ansiomerkin punaisilla ruusukkeilla sai lavastaja, nukentekijä ja taideterapeutti Anna-Liisa Tarvainen.
• Kultaisen ansiomerkin punaisin ruusukkein sai myös näyttelijä Kirsi Nurminen.
• Hopeisella ansiomerkillä sinisin ruusukkein kiitettiin tuottaja Veronica Stycziä ja hopeisella ansiomerkillä punaisin ruusukkein ohjaaja ja näyttelijä Katarina Stycziä.
• Mansi Styczille on myönnetty Lastenkulttuurin valtionpalkinto vuonna 2003. Hän on saanut myös Suomen Kulttuurirahaston Pirkanmaan rahaston palkinnon vuonna 2009.
————
Tämä artikkeli (lisäkuvineen) löytyy myös EINO-lehden numerosta 1/23, jonka sähköisen version voi ladata TÄSTÄ.
