Yhteisön synty
Teatteri Telakka sijaitsee Tampereen keskustassa Tullintorin laidalla. Teatterin perustamis-idean ympärille kehittyi kokonainen kulttuuritalo, jossa sijaitsee myös ravintola ja galleria. Idea Telakasta syntyi jo vuonna 1993, jolloin Tampereella toimi ammattiteatteriryhmiä vailla vakinaista esitys- ja harjoitustilaa. Telakan perustaneita ryhmiä oli kolme: Kajaanista saapunut Motelli Skronkle sekä tamperelaiset Moraalia teatteri ja Ryhmä Fagerholm, jotka koostuivat myös suurelta osin ympäri Suomea saapuneista ammattitaiteilijoista.
Perustajajäsenet olivat kukin tahoillaan toimineet jo pitkään alalla, eli noviiseista ei ollut kyse. Joukossa oli näyttelijöitä, muusikoita ja visualisteja (mm. Tanjalotta Räikkä, Kaisa Sarkkinen, Markku Peltola, Tom Lindholm, Arto Piispanen, Markku Mäkiranta, Pirkko Kontkanen).
Ryhmittymä lähti etsimään sopivaa tilaa Tampereen keskusta-alueelta ja löysi kiinnostavan, tyhjillään olevan tiilimakasiinin Tullikamarin aukion laidalta.
– Meitä oli muutama pieni teatteriryhmä Tampereella ja tuli tarve saada oma yhteinen kotinäyttämö. Vedettiin nasta kartalle Keskustorin kohdalle, ja vedettiin siitä harpilla ympyrä. Siltä alueelta sitten kierrettiin katuja idästä länteen ja pohjoisesta etelään. Tämä paikka me löydettiin jouluaattona 1994. Näin muisteli jo edesmennyt näyttelijä-muusikko Markku Peltola.
Vuonna 1995 rakennus saatiin haltuun ja vuonna 1996 alettiin kunnostaa alunperin vuonna 1905 viljamakasiiniksi valmistunutta taloa talkoovoimin. Mukaan tuli nopeasti suuri joukko tuttavia, ystäviä ja kollegoita, jotka kiinnostuivat uuden yhteisön luomisesta. Talo kunnostettiin ja korjattiin talkoilla perinteitä kunnioittaen, sillä rakennus on suojeltu historiallisen arvonsa ja arkkitehtuurinsa vuoksi. Alkuvuosien aikana rakentaminen ja talossa työskentely kiinnittivät taiteelliset työntekijät syövereihinsä, sillä ainoa mahdollisuus saada tila omaksi ja taata pysyvä teatteritoiminta syntyi ainoastaan taloudellisen kerryttämisen kautta. Uudella yhteisöllä ei ollut vielä nimeä, mutta sitä kutsuttiin muun muassa Makasiini-projektiksi.
– Kesällä 1996 ja vielä 1997 Telakan ohikulkijat saattoivat huomata, että kasvoiltaan tutut kulttuurihenkilöt touhusivat suurella innolla ja vanhalla Mersu-pakettiautolla tuoden tavaraa vanhaan viljamakasiiniin. Jotakin oli tapahtumassa, mutta millaista uutta elämää taloon puhalletaan, sitä ei juuri kukaan tiennyt.
Vaikka talo alunperin löydettiin ja remontoitiin teatterikäyttöä varten, jo ensimmäisenä kesänä aloitettiin myös ravintolatoiminta, jonka suosio räjähti käsiin. Kesällä 1996 Telakan perustajat pystyttivät talkoilla kesäterassin:
– Erilaisten sattumien summana yks kaveri ehdottaa mitä jos pistettäs pystyyn tohon kesäterassi. Ja sitten kuppila alkoi tossa ja yht´äkkiä se pamahti, vau me oltiin siel kesä. Se oli ainoa talkookesä, kaikki tossa paino talkoolla. Sillon me saatiin säästöön sen verran rahaa, että oli mahdollista ruveta spekuloimaan, et mitäs jos tää talo ostetaan.
Sopivaa nimeä yhteisölle mietittiin pitkään ja ryhmä oli sen suhteen jo umpisolmussa, vaikka tietynlaista estetiikkaa lähenneltiinkin. Ydinryhmän tapaamisissa heitettiin ideoita ja eräänä
päivänä ryhmän kokoontuessa yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella Hanno Eskolan työhuoneessa, viereisestä huoneesta kuului kommentti:
– Miksi ette paa sille nimeksi Telakka?
Nimi kuvastaa jatkuvan rakentamisen ja kehittymisen periaatetta, kulttuurisen teollisuuden omintakeisuutta ja kuulosti myös järvisuomalaiseen korvaan hyvin hauskalla tavalla erottuvalta. Kokonaisuuden nimeksi tuli Kulttuuritalo Telakka. Sen lisäksi eriytetyt liiketoiminnat nimettiin Teatteri Telakaksi, Ravintola Telakaksi ja Galleria Telakaksi.
Saabin romu
Ensimmäisen Teatteri Telakan ensi-iltaan tulevan esityksen piti olla Lantti rakkauden hattuun. Esiintyjinä olisivat olleet Markku Peltola, Esko Varonen, Tanjalotta Räikkä, Kaisa Sarkkinen ja Tom Lindholm. Esityksen harjoitukset aloitettiin keväällä 1996, vaikka tilat olivat keskeneräiset.
Esityksen ohjaaja Hanno Eskola muistelee:
– Esityksen keskeinen lavastuselementti oli Saabin raato. Muutama päivä sitä raahailtiin ympäri taloa. Ykköskerrokseen se oli liian suuri. Kolmoseen se saatiin vanhaa vinssikuilua pitkin vasta kun se oli sahattu kahteen osaan. Muutenkin sahalla oli töitä: näytelmän tieltä raivattiin kaksi tukipylvästä ja kattoa kannattamaan nostettiin 400 kiloa painava teräspalkki. Kun pelialue oli näin saatu toimivaksi palotarkastaja tuli ja tipautti niittipoletin esityksen hattuun: tilassa ei saanut järjestää esityksiä koska meiltä puuttui varauloskäynti.
– Tuli välivaihe. Näytelmä oli apuraha-proggis, pari apurahaa oli saatu näytelmän tekoon ja me kusipäät mentiin ja tuhottiin se apuraha ravintolan perustamiseen. Meillä oli 60 000 markkaa näytelmää varten, mutta kun sitä ei saanut esittää, me perustettiin ravintola.
Lantti rakkauden hattuun- esitys yritettiin ottaa ohjelmistoon toistamiseenkin:
– Teatterikesää 1996 varten teetettiin metalliverstaalla hätäpoistumistiet toiseen päätyyn. Yläkerrassa oli näytelmiä, jotka kaikki olivat vierailuesityksiä, siis osana Teatterikesän ohjelmaa. Q-teatteri, mongolialainen teatteri, Ruotsista oli teatteri. Esittämättä jäänyt, Telakalle suunniteltu ensimmäinen näytelmä Lantti rakkauden hattuun otettiin uudelleen harkintaan ehdittäisiinkö se saada valmiiksi Teatterikesän ohjelman osaksi. Se ei ollut mahdollista, koska kaikki huhki tiskillä.
Kesällä terassi oli niin suosittu, että ei ollut aikaa harjoitella näytelmää. Vuodet 1995-1996 Telakka oli vuokralla, mutta terassin tuotot tekivät osaltaan mahdolliseksi ajatuksen kiinteistön ostamisesta.
– Jos terassia ei olisi tehty, olisimme vain menneet pois.
Näin sai alkunsa Kulttuuritalo Telakka. Alakertaan rakennettiin ravintolatilat ja bändilava, ulkoterassista tehtiin pysyvä. Toiseen kerrokseen tuli tilausravintola, jonka yhteyteen myös taidegalleria, sauna sekä toimisto ja sosiaalitilat. Kuriositeettina mainittakoon, että Telakalla on myös kaksi muuta galleriaa. Toisen kerroksen välitasanteella sijaitsee Suomen pienin valokuvagalleria Kukkuu, joka aloitti toimintansa vuonna 1998 ja siinä on ollut esillä valokuvaaja Anssi Männistön toteuttama, vuosittain vaihtuva näyttely siitä lähtien. Lisäksi Telakan ulkopuolella sijaitsee Tullintorin kauppakeskuksen omistuksessa oleva korkea Majakaksi kutsuttu ilmastointirakennelma, jossa on harvakseltaan vaihtuva suurikokoisten valokuvien ja printtien näyttely. Itse teatteri sijaitsee kolmannen kerroksen tunnelmallisessa vinttitilassa.
Boheemi konserni
Kulttuuritalo Telakan alkuvaiheessa perustettiin kaksi yhdistystä ja kaksi osakeyhtiötä. Teatteri Telakka ry oli näistä ensimmäinen ja sen perustajajäseniä oli vuonna 1996 yhdeksän teatterialan henkilöä: Hanno Eskola, Irja Korhonen, Tom Lindholm, Markku Mäkiranta, Tuomo Nakari, Markku Peltola, Tanjalotta Räikkä, Kaisa Sarkkinen ja Esko Varonen.
Suuri osa heistä toimii edelleen Telakalla. Samana vuonna myöhemmin perustettiin Teatteri Telakan kannatusyhdistys ry, jonka tarkoitus on tukea teatterin toimintaa Kulttuuritalo Telakalla. Ravintolatoiminta eriytettiin liiketoiminnaksi ja näin syntyi ravintolaosakeyhtiö Carneval Oy. Kun kiinteistö ja sen pinta-alan kattava tontti ostettiin omaksi, perustettiin vielä Kiinteistö Oy Tullikamarin Makasiini. Kaikki osakeyhtiöiden osakkeet nimettiin kannatus-yhdistyksen omistukseen. Näin Telakalle syntyi pienimuotoinen konsernirakenne, joka luotiin edesmenneen lakimies Matti Wuoren suosiollisella avustuksella.
Molemmat yhdistykset keräsivät jäsenistöä, alkuvaiheessa myös ulkoisia kannatusjäseniä. Aikojen saatossa yhdistyksiin on liittynyt kymmeniä varsinaisia jäseniä. Talolla on ollut positiivisesti työllistävä vaikutus. Ravintolaan ja toimistoon sekä hallintoon on palkattu vakituista väkeä. Lisäksi teatterissa palkataan produktiokohtaisesti pääasiassa jäsenistöä ja mahdollisuuksien mukaan vierailevia taiteilijoita. Teatteri Telakalle kehittyi hyvissä ajoin toimiva kollektiivisen johtamisen malli, jossa teatteria hallinnoivat yhteistyössä taiteellinen johtoryhmä, hallitus ja toiminnanjohtaja.
Telakasta on 25 vuodessa syntynyt moneen suuntaan kuhiseva kulttuurikeko ja omaehtoisen kulttuurin satama. Telakka on näyttelijöiden, ohjaajien, lavastajien, käsikirjoittajien, puvustajien, kuvataiteilijoiden, muusikoiden, valo- ja äänisuunnittelijoiden, valokuvaajien, elokuvaajien ja näiden taiteiden tuntumassa työskentelevien ihmisten, sekä kaupunkilaisten kohtaamispaikka. Teatteri Telakka on ottanut paikkansa Tampereen isompien teattereiden rinnalla ja siitä on kehittynyt valtakunnallisesti ja kansainvälisesti kiinnostava vaihtoehtoinen ammattiteatteri. Se on koko historiansa ajan profiloitunut edukseen uusien kotimaisten näytelmien esiinmarssittajana.
Teatteri Telakan kehitys
Ensimmäinen, haaveeksi jäänyt ensi-ilta ei saanut peräänantamatonta porukkaa antamaan periksi. Kun talossa oli saatu tehtyä tarvittavat sisätilojen remontit ja viranomaisten vaatimat lisäyksetkin täytettiin, päästiin itse asiaan. Esityksen Vapaaherran testamentti harjoitukset aloitettiin syksyllä 1997. Sitä ennen teatteritilassa oli jo järjestetty vierailuesityksiä muun muassa Tampereen Flamencoviikkojen ja Teatterikesän toimesta.
Vapaaherran testamentti sai ensi-iltansa 8.12.1997 täydelle katsomolle. Hauskana yksityiskohtana mainittakoon, että seuraavan illan toinen esitys peruttiin. Tom
Lindholmin kalenterimuistiinpanojen mukaan esitys oli PERUTTU. Ei katsojia. Esityksiä oli lopulta yli kolmekymmentä ja seuraava vuosi 1998 olikin jo hyvin aktiivinen ja täynnä toimintaa sekä teatterissa, että alakerran keikkalavalla. Telakasta tuli jo alkuvaiheissaan hyvin kysytty keikkapaikka kaikenlaisille bändeille sekä Suomesta että ulkomailta ja teatteriin haluttiin vierailemaan ja tutustumaan ympäriinsä. Yhteisössä syntyi erittäin monipuolinen, uniikki ja positiivinen pöhinä.
Teatterin ensimmäinen sisällöllinen teema oli onni. Teema määritteli ensimmäisiä ohjelmistovalintoja. Määriteltiin myös, että pyritään pääsääntöisesti suosimaan kotimaisia kantaesityksiä. Vapaaherran testamentin jälkeen seuraavat ensi- illat olivat Moliéren Lääkäri vastoin tahtoaan, jonka ohjasi Jukka Mäkinen sekä Mika Myllyahon kirjoittama ja ohjaama Onni.
Alkuvuosina Teatteri Telakalla oli vuosittain keskimäärin neljä omaa kantaesitystä ja lisäksi lukuisa määrä kotimaisia ja ulkomaisia vierailuesityksiä, sekä musiikillisia iltamia ja performansseja. Yhteisön oma bänditoiminta oli myös hyvin aktiivista ja porukka kiersi Suomessa järjestämässä iltamia ja tutustumassa muihin yhteisöihin. Yhteistyö talon ulkopuolelle on ollut alusta saakka hyvin keskeinen osa toimintaa ja teatteri on kutsunut myös lukuisan määrän vierailevia taiteilijoita työskentelemään yhteisöönsä.
Yleisradion TV2 teki vuonna 1998 televisiodokumentin Telakan rakentumisesta. Lisäksi luotiin lyhytelokuvasarja Vastoinkäymisiä yhteistyössä GNUfilms Oy -tuotantoyhtiön kanssa, jossa oli mukana koko Telakan yhteisö. Vuonna 1999 (joka oli yksi Telakan historian tuotteliaimmista) toteutettiin Euroopan kiertue nimellä Halla Tour. Se oli monitaiteellinen teoskokonaisuus, jossa nähtiin Telakan tuottamia elokuvia, musiikkia, performanssia ja kuvataidetta. Pienempi porukka kiersi Eurooppaa ja Baltiaa lähes kuukauden ja suurempi joukko yhteisön jäseniä lensi mukaan kiertueelle osaksi aikaa. Vuonna 2000 tehtiin toinen elokuvaprojekti Ukkosrumpu yhteistyössä Osuuskunta Camera Cagliostron kanssa ja vuonna 2001 myös kaksiosainen kuunnelma Ylelle nimellä Telakan hankalatunti. Nämä alkuvuoden monipuoliset projektit kertovat omaa tarinaansa yhteisön sisällöllisestä monipuolisuudesta. Teatteri telakka on vieraillut useasti myös ulkomailla, mm. Mexicossa, Tsekissä, sekä Eestissä useammankin kerran.
Teatteri Telakalla on 25 vuoden aikana saanut ensi-iltansa noin 90 omaa näytelmää. 2000-luvun alkuvaiheessa oma ohjelmistorakenne vakiintui siten, että vuosittain on 1-3 pääohjelmistoesitystä ja sen lisäksi 1-3 independent-tuotantoa, jotka ovat teatterin jäsenistön taiteellisesti vapaita produktioita, joita teatteri tukee. Teatteri Telakka tarjoaa näyttämöään myös mielenkiintoisille vierailuesityksille, joita teatterin tiloissa on on vuosien aikana nähty lukematon määrä. Teatteri Telakka on itse vieraillut yli kahdessakymmenessä eri teatterissa, festivaaleilla ja juhlaviikoilla. Teatterissa on vuosien varrella työskennellyt lukuisia eri ohjaajia, näyttelijöitä, valo- ja äänisuunnittelijoita, puvustajia, koreografeja, lavastajia, muusikoita ja valokuvaajia.
Telakka on saanut vuosien varrella useita huomionosoituksia ja palkintoja, muun muassa Ylen Vuoden Valopilkku- palkinnon vuonna 1998. Vuonna 2013 Teatteri Telakalle myönnettiin näyttämötaiteen valtionpalkinto Teatteri Vanha Jukon ja Rakvere Teaterin kanssa rajat ylittävästä kansainvälisestä yhteistuotannosta. Vuonna 2016 Telakka valittiin Vuoden Teatteriksi ja 2017 Telakka palkittiin sekä Eino Salmelaisen tunnustuspalkinnolla että Olavi Veistäjän palkinnolla.
Luovuus, vapaus, yhteiskunnallinen rohkeus ja omaehtoisuus ovat alusta asti olleet Telakan teatterin taiteellisen toiminnan lähtökohta. Teatteri Telakan taiteellisen ajattelun keskiössä ovat sisältö, näyttelijä ja yleisö. Teatteri Telakan työprosessissa leimallista on tasa-arvoisuus. Koko taiteellinen ja toteuttava työryhmä on produktiossa läsnä alusta loppuun saakka vaikuttaen aktiivisesti teoksen syntyyn. Viime vuosina fyysisyys on työryhmälähtöisen tekemistavan lisäksi korostunut.
Tänä päivänä Teatteri Telakka on vapaa ja sitoutumaton ammattiteatteri. Vapaus tarkoittaa sijoittumista taidekentässä valtion rahoituksen teatteri- ja orkesterilain ulkopuolelle, joten teatteri on osa lainsuojatonta teatterikenttää Suomessa.
Kirjoitettu 2021.
Lainaukset teoksesta: Ari Ylönen (toim.) Yliopisto kaupungissa. Viestipaino Oy, Tampere, 2007.
