Näytteleminen ei todellakaan ollut lapsuuden haaveeni. Olin nähnyt vain yhden näytelmän; kävimme Porvoosta koulun kanssa katsomassa Kansallisteatterissa Ilmari Turjan Päämajan. Olen aina ollut kova lukemaan ja ajattelin, että kirjastonhoitaja olisi ollut minulle sopiva ammatti.
– Kirsti Wallasvaara kävi Porvoossa samaa koulun ylemmällä luokalla ja me nuoremmat ihailimme häntä. Kun hänet valittiin Teatterikouluun, innostuin itsekin pyrkimään ja pääsin sinne.
– Hauska sattuma oli, että kun myöhemmin menin Tampereen Työväen Teatteriin, pääsin pois lähtevän Kirstin tilalle, kertoo Tuire Salenius.
-Teatterikouluun pääseminen ei ollut siihen aikaan niin vaikeata kuin nykyisin; pyrkijöitä oli 217 ja 14 pääsi. Päässeistä karsittiin syksyllä vielä pois kolme ja se aiheutti paineita. Luulin itsekin putoavani, mutta sain jäädä. Opiskeluajan koin tuskalliseksi ja ahdistavaksi enkä saanut kannustusta. Rehtorina oli kaksi vuotta Kalle Holmberg ja opettajat olivat hyvin autoritäärisiä.
– Päätin monta kertaa lopettaa ja kerran laitoin hakemuksen radiokuuluttajaksikin – ajattelin, ettei näyttelijäntyö sovi minulle. Jo lukion olin kokenut niin stressaavana, että minulla oli alkava vatsahaava, kertoo näyttelijä Tuire Salenius uransa alkuvaiheista.
– Kun valmistuttuani pääsin 1973 Oulun Kaupunginteatteriin, taivas aukeni. Siellä oli paljon eri ikäisiä, mukavia näyttelijöitä. Sain heti paikkausroolin Paavo Liskin ohjaamaan Kalevalaan ja sillä vierailimme jopa Tampereen Teatterikesässä. Oulussa huomasin, että näytteleminen on sittenkin hieno ammatti, kertoo Tuire.
Parin Oulun vuoden jälkeen Tampereen Työväen Teatterin silloinen johtaja Lasse Pöysti kutsui minut sinne. Olen työläisperheestä ja TTT oli mielestäni ellei koko Suomen paras niin ainakin toiseksi paras teatteri ja menin tietysti ilomielin. Niin hyvä talo olikin, että viihdyin siellä 41 vuotta.
Teatterissa oli siihen aikaan legendaarista porukkaa: ohjaajina Vili Auvinen ja Mikko Majanlahti ja näyttelijöinä Veikko Sinisalo, Reino Kalliolahti, Toivo Lehto ja muut ihanat vanhat gubbet ottivat nuoren näyttelijän hienosti vastaan, kiittelee Tuire.
Tuire Salenius saikin tehdä TTT:ssa monia, loistavat kritiikitkin saaneita rooleja. Mieleen on jäänyt muiden muassa Per Olov Enquistin Faidra – palava nainen, jonka ohjasi aviomies, Mikko Viherjuuri Kellariteatteriin 1981. Jo näytelmän käsiohjelma on kuin taideteos. Yksi vahvimmista oli myös Eeva-Liisa Mannerin kirjoittama Poltettu oranssi, jossa hän oli nuorena, vastanäyttelijänä Veikko Sinisalo.
Sirkku Peltolan näytelmissä Tuire on aina ollut yksi ohjaajan luottonäyttelijöistä. Kotalan perheen vaiheista kertoivat Suomen hevonen, Yksiöön en äitee ota, Lämminveriset ja Hevosten keinu, pidennetty trilogia. Tänä kesänä Suomen hevonen nähdään Pyynikin kesäteatterissa ja Tuire Salenius on tietysti Ailina mukana.
Tuire Salenius sai Työviksessä tehdä paljon myös klassikkoja ja vahvoja näytelmiä kuten Kuningas Lear, Kauppamatkustajan kuolema, Juha, Elokuu, Täällä Pohjantähden alla, Kavaluus-rakkaus ja Tiikerileikki. Viimeiseksi rooliksi ennen vuonna 2016 eläkkeelle jäämistään hän sai tehdä hienon Big Maman roolin Tennessee Williamsin näytelmässä Kissa kuumalla katolla. Vastanäyttelijänä oli Juha Muje.
Tuire Saleniuksen aviomiehelle, Mikko Viherjuurelle tarjottiin vuonna 1985 paikkaa Kuopion kaupunginteatterissa ja koko perhe muutti sinne kahdeksi vuodeksi. – Sain virkavapaata TTT:sta ja näyttelin Kuopiossa. Poikamme Pekka oli 10-vuotias ja kun hän joutui tänne palattuamme jättämään sinne kaikki uudet ystävänsä, päätin, että vaikka Mikko saisi muualta töitä, koti pysyy Tampereella. Myöhemmin hän oli muun muassa Seinäjoen Kaupunginteatterissa ohjaajana ja johtajana, mutta me pysyimme täällä, kertoo Tuire.
Koko kansan tutuksi Tuire Salenius tuli tv-sarjassa Tankki täyteen. Sulo ja Emmi Vilenin, heidän poikansa Juhanan ja baariapulainen Ullan elämänmenosta huoltoasemalla kertova sarja teki Tauno Karvosesta, Sylvi Salosesta ja Ilmari Saarelaisesta ja Tuire Saleniuksesta kestojulkkiksia. Sarjaa tehtiin vuosina 1978- 80 yksitoista osaa, mutta niitä katsotaan yhä. Vaikka Tuire paljastaa, että hänet tunnettiin äänestä kaupan kassajonossa, Ullan rooli ei ole leimannut häntä eikä vaikuttanut hänen teatteritöihinsä. Hänellä on ollut myös lukuisia muita rooleja televisionäytelmissä, tv-sarjoissa ja elokuvissa.
Tuire Salenius on pienestä pitäen ollut kova lukemaan. Jo Porvoossa asuessaan hän oli kirjaston ahkera käyttäjä ja harrastus on jatkunut läpi elämän.
– Olen lukenut paljon romaaneja, tietysti kaikki Hemingwayt ja ja paljon kotimaisia kirjailijoita. Elämänkerroista olen myös ollut aina kiinnostunut, mutta viime aikoina ne ovat olleet vähän hutaisten kirjoitettuja. Iltalukemista pitää aina olla.
Tuiren ja hänen miehensä Mikko Viherjuuren yhteinen harrastus on matkailu. – Olimme ensi kertaa vuonna 1972 yhdessä Venetsiassa ja sen jälkeen 20 kertaa. Siitä on tullut tärkeä kohde. Paljon olemme myös reppureissanneet. Meillä on Mallorcalla Mikon isän aikoinaan hankkima talo, jossa viihdymme varsinkin talvisin pitkiä aikoja. Tietysti matkoilta on mukava palata kotiin Palomäentielle. Mikko harrastaa kokkailua ja huolehtii ruoanlaitosta – se on hänen mielestään hyvä rentoutumiskeino. Poikamme Pekka on valinnut ammattinsakin ravintola-alalta – hän on Laukontorin rannassa olevan Suvi -laivan ravintolapäällikkö, kertoo Tuire.
Tuire itse valmistautuu Pyynikin Kesäteatterissa heinäkuussa ensi-iltansa saavan Suomen hevonen- näytelmän harjoituksiin. Sirkku Peltolan kirjoittama Kotalan perheestä kertovan pidennetyn trilogian ensimmäinen osa sai ensi-esityksensä Kom-teatterissa 2004. Myöhemmin koko sarja on nähty Työväen Teatterissa samojen näyttelijöiden esittämänä, mikä on hyvin harvinaista. – Hienoa, että saan vielä tulkita Aili Kotalan roolin, nyt kesäteatterissa, kiittelee Tuire Salenius.
Tuire Salenius
• Synt. 16.12.1950 Porvoossa
• Ylioppilaaksi 1969
• Aviomies Mikko Viherjuuri s. 31.12.1948
• Poika Pekka 1975
• Suomen Teatterikoulu 1969 -1973
• Oulun kaupunginteatteri 1973 -1975
• Tampereen Työväen Teatteri 1975 – 2016
• Kuopion Kaupunginteatteri 1985 -1987 (virkavapaalla TTT:sta)
• Eläkkeelle 41 työvuoden jälkeen 2016
• Eino Salmelaisen palkinto
• Veikko Sinisalon palkinto
• Vuoden naisnäyttelijä 2012 roolista näytelmässä Pieni raha
Tampereen Teatterikesän kunniakirja
– Sam Shepardin näytelmästä Kuin yö lankeaa kirous
– Eugene O’Neillin näytelmästä Taivaanrannan tuolla puolen, ohjaus Mikko Viherjuuri
Rooleja Tampereen Työväen Teatterissa mm.
– Poltettu oranssi, Tiikerileikki, Kavaluus- rakkaus, Kauppamatkustajan kuolema, Täällä Pohjantähden alla. Kuningas Lear, Faidra – palava rakkaus, Juhannustanssit, Elokuu, Juha, Lento, Kissa kuumalla katolla, Sirkku Peltolan Kotala -sarja: Suomen hevonen, Yksiöön en äitee ota, Lämminveriset, Hevosten keinu
Elokuva- ja tv-rooleja mm.
– Aatamin puvussa ja vähän Eevankin, Niilon oppivuodet , Rintamäkeläiset , Tankki täyteen, Kolmetoista mehiläistä, Myrsky, Savonlinnan oopperajuhlat, Ystävät, toverit, Periaatteesta, Autopalatsi, Pimeän hehku, Elämän suola, Vain muutaman huijarin tähden, Kaikki kotona, Turvetta ja timantteja, Havukka-ahon ajattelija
