Haastattelu näyttelijä Kaija Sinisalon ja oopperalaulaja-näyttelijä Reijo Lahtisen kotona Villa Violassa 13.10.2021. Aiheena heidän uransa ja elämänsä.
Kaija oli syntynyt 26.12.1931 Tampereella ja Reijo 14.8.1939 Kangasalla. Molemmat olivat tehneet mahtavan uran Tampereella teattereissa ja oopperassa vuosikymmenten ajan. Aluksi Reijo lupasi tarjota haastattelun lomassa myös kahvia sillä ehdolla, että tunnistaisin olohuoneen seinällä roikkuvasta valokuvasuurennoksesta ryhmään kuulumattoman henkilön. Menin jännittyneenä katsomaan kuvaa, joka oli otettu Salzburgissa Kaijan ja Reijon Itävallan Wieniin kohdistetulta opintomatkalta. Vapaapäivänänään he olivat lähteneet tutustumaan Salzburgiin ja huomasivat sattumalta tutunnäköisiä ihmisiä erään antiikkikaupan edestä. Kaija asettautui vai vihkaa pariskunnan taakse ja Reijo nappasi heistä kuvan. Huomasin, että Kaija ei varsinaisesti kuulunut joukkoon, vaikka kuninkaalliselta vaikuttikin. Tunnistin nimittäin kuvasta rennon tuntuisen, Ruotsin nuoren kuningas Kustaan ja kauniin kuningatar Silvian kävelyllä melkein tyhjällä kadulla. Huokaisin helpotuksesta selvitttyäni testistä ja sain näin ansaitsemani päiväkahvin pullineen.
Kaija oli mennyt alle kymmenvuotiaana Ester Naparstokin balettikouluun. Siellä tanssi samaan aikaan myös Marjatta Pasanen. Vähitellen heille selvisi, että Liisi Hallaksen koulun oppilaita käytettiin enemmän teatteriesityksissä kuin Naparstokin. Tytöt halusivat tanssimaan teatteriin ja niin he muuttivat Liisin kouluun 1950-luvulla. Kaija piti sitäpaitsi enemmän klassisesta kuin vapaatanssista. Hän alkoi ottaa lisäksi laulutunteja musiikkiopistossa Inkeri Simolan johdolla.
Aluksi tytöt saivat tanssia Työväen Teatterissa. Kaija pääsi kuuluisaan Salmelaisen ensimmäiseen kouluun 1959, jossa hän oppi kaiken näyttelijäntyöstä. Koulutuksen aikana hän sai Stasin roolin Mustalaisruhtinattaressa. Ossi Kostia näytteli siinä Bonniea. Kun TTT:n näyttelijä Kalervo Nissilä valittiin Tampereen Teatteriin johtajaksi, hän halusi ottaa Kaijan mukaansa sinne 1957-58, koska hän tarvitsi siellä laulavaa näyttelijää. Nissilä lupasi oikein kiinnityksen lahjakkaalle Kaijalle. Salmelainen närkästyi teatterin vaihdosta kovasti. TT:ssa Kaija sai sitten myöhemmin esittää Mariaa Tapani Pertun Tonin rinnalla West Side Story-musikalissa, joka räjäytti pankin 1960-luvun alussa. Rauli Lehtonen oli löytänyt tämän aarteen ja ottanut TT:n ohjelmistoon. Suuresti menestynyt tamperelaisesitys sai kutsun myös Wieniin esiintymään.
Kaija oli jo eläkkeellä, kun hänet keksittiin vielä vanhan ruhtinattaren rooliin TTT:n uudempaan versioon Mustalaisruhtinattaresta 1990-luvulla. Se jäi hänen viimeiseksi roolikseen. Sen musiikin johti hänen poikansa Jarno Sinisalo. Vanha ruhtinas oli Pekka Lukka.
Kaija piti urallaan ehdottomasti enemmän musiikkinäytelmistä, opereteista ja oopperoista kuin draamoista, joissa hän oli myös paljon mukana.
Tampereen ooppera oli perustettu vuonna 1948. Kaija Sinisalon ensimmäinen oopperarooli oli Windsorin iloiset rouvat 1960-luvulla. Siellä hän kohtasi nykyisen puolisonsa, Reijo Lahtisen. Seuraavina vuosikymmeninä he esiintyivät paljon yhdessä kaupunginorkesterin solisteina, useissa oopperoissa ja musiikkinäytelmissä. Kaijan 45-vuotistaiteilijanäytelmässä draamassa Romeo ja Julia hän esitti imettäjää. Hänen mieliroolinsa oli Eero V. Kosteikon vetämän Pikkuteatterin esityksessä Fantastics ennen Tampereen Teatterin West Side Storya.
Reijo oli lapsena erittäin ujo, mutta otti sen takaisin monin verroin myöhemmin. Hänen isänsä oli työssä rautateillä ja hän pelasi Kangasalla jalkapalloa ja jääkiekkoa kuten melkein kaikki pikkupojat. Vapaa-aikanaan Reijo kuunteli enimmäkseen klassista musiikkia. Varsinaisen sysäyksen musiikilliseen ammattiin hän sai kuunnellessaan Tampereen Kaupunginorkesterin soittoa yliopistolla. Viimeinenkin epäilys häipyi, kun hän syventyi kuuntelemaan sellotaiteilija Paul Tortelierin hienoa soittoa. Silloin hän tiesi, että musiikista tulisi hänelle ammatti.
Reijon ensimmäinen oopperarooli oli Lännen tytössä 1960. Eero Kosonen johti silloin kaupunginorkesteria. Lehdessä oli ollut ilmoitus koelaulusta oopperaan ja ainoa pyrkijä oli ollut Reijo. Hänet valittiin mukaan. Eero Kosonen oli itse laulanut kauan yhdessä laulunopettajavaimonsa kanssa konserteissa ja oopperoissa. 1960-luvulla kaupunginorkesterin soittovelvollisuuksiin kuului osallistua kaupungin teattereiden produktioihin, puolet TT:ssa ja toinen puoli TTT:ssa. Myöhemmin yksittäiset muusikot värvättiin teoskohtaisesti musiikkinäytelmiin ja heille maksettiin niistä ylimääräinen korvaus.
Reijo kävi myöhemmin Salmelaisen tiukan koulun numero 2 vuonna 1987 oppiakseen laulun lisäksi näyttämöesiintymistä. Sillä kurssilla olivat opettajina mm. Veikko Sinisalo ja Mauri Kuosmanen. Kurssin aikana valmistettiin näytelmä Lähtö Kotkan satamasta. Reijo oli mukana myös Oopperassa Lalli ja piispa. Kaija ja Reijo saivat kutsun Linnan juhliin, kun presidentti Mauno Koivisto näki tämän esityksen vaimonsa Tellervon kotiseudulla.
Reijon mielirooleja ovat olleet ainakin Othellon Jago ja Kurjat- oopperan Valjean TT:ssa. Savonlinnan oopperajuhlilla hän sai laulaa suuressa, hienossa oopperassa Boris Godunov. Hauskoina tapauksina hän muistelee muutamaa episodia. Viktorian husaarissa TTT:ssä hän joutui yllättäen paikkaamaan Veijo Pasasen roolin yhden päivän varoitusajalla. Veijo Pasanen oli näet kuollut yllättäen työväentalon yläkerrassa sydänhalvauksen saaneena. Reijo vuorotteli siinä roolissa Pentti Järventien kanssa. Hän vuorotteli myös TTT:n Oliver Twistin hautaustoimiston isäntänä Matti Viirosen kanssa. Siinä näytteli mukana myös Maija-Liisa Majanlahti hautaustoimiston emäntää.
Windsorin Iloisissa Rouvissa Reijolla oli myös rooli. Reijo ja Kaija olivat herra ja rouva Virta. Pääroolin Fallstaff lauloi Heikki Nurminen. Eräässä kohtauksessa Fallstaff piti kuljettaa näyttämön halki suuressa matka-arkussa. Virrat olivat näyttämöllä. Silloin opiskelijapojat, joiden piti kantaa arkku toiselle puolelle, olivat unohtaneet roolinsa ja istuivat kaikessa rauhassa lämpiössä juttelemassa tyttöjen kanssa. He kauhistuivat, kun Kaija ja Reijo hakivat heidät vihaisina suorittamaan työnsä näyttämöllä.
Oopperassa Pohjalaiset Reijo joutui myös improvisoimaan. Hän esitti siinä pääroolin, Jussin. Harrin isäntä oli tuomassa Anttia käräjiltä. He tulivat näyttämölle liian aikaisin. Antti pelästyi, poistui näyttämöltä ja sanoi sivussa, että väliverho piti heti vetää kiinni. Toisetkin poistuivat näkyvistä, mutta Reijo-Jussi jäi yksin näyttämölle. Hänen piti täyttää tyhjyys jollakin. Siispä hän lauloi jalka kaivonkannella toistaen oman repliikkinsä: Tässä täytyy jotain tehdä, en vain tiedä mitä, kunnes esitys saatiin taas rullaamaan eteenpäin.
Tanssiuraltaan teatterista Reijo muisteli kaihoisasti yhteisproduktiota tanssiteatteri Mobita Danscon kanssa. Esitettävänä oli Pekka ja Susi, jossa hän sain stepata isoisän roolissa. Toinen muisto tuli TTT:n operetista Iloinen leski 1990-luvulta. Jarno Sinisalo johti tätäkin. Reijo näytteli Pontenegron suurruhtinasta ja sai tanssia siinä roolissaan.
Teattereissa ei katsottu hyvällä, että oopperaproduktiot veivät harjoitusaikaa niiden omilta esityksiltä. Kuitenkin ooppera harjoitteli pääasiassa vain sunnuntaiaamuisin ja esitykset pidettiin maanantaisin, joka oli teatterilaisten vapaapäivä. Varsinkin TT:n johtajaa, Rauli Lehtosta, tämä järjestely häiritsi kovasti. Myöhemmin, ollessaan oopperan johtokunnassa parikymmentä vuotta, hän suhtautui positiivisemmin oopperaan. Hän myös ohjasi niitä. Lehtosen ohjaamassa Mahagonnyn kaupungin nousu ja tuho oli nyrkkeilykohtaus, jossa Heikki Nurminen ja Reijo nyrkkeilivät. Tapio Nurminen johti orkesteria. Näyttelijä Pentti Kultala ohjasi nyrkkeilykohtauksen, koska hän oli nyrkkeillyt nuorena Pohjanmaalla. Kohtaus onnistui hyvin ja sen jälkeen Lehtonen kehui oopperaa hienoksi! Kultalakin alkoi pitää oopperasta. Samassa oopperassa Reijon roolihenkilö kuoli ja jäi kanveesiin tyrmättynä. Esiripun piti sulkeutua sen jälkeen. Se ei sulkeutunut ollenkaan. Kuullessaan iskunsa, jonka piti ilmoittaa, että esirippu on suljettu, Reijo nosti päätään noustakseen lattialta. Esirippu olikin auki. Reijo laski päänsä nopeasti alas huomatessaan tilanteen. Näyttämömiehet saivat myöhemmin kylmää kyytiä.
Ooppera ja teatteri ovat yhdistäneet Kaijaa ja Reijoa. He muuttivat kerrostalosta omakotitaloon voidakseen laulaa ja soittaa häiritsemättä naapureitaan. Molemmat olivat soittaneet lapsuudessaan viulua. Aikuisina laulu antoi heille paljon energiaa, jota riittää vieläkin vaikka mihin.
