Tampereen Teatterin johtaja 1917–1918 ja 1921–1923
Lapualaisen maanviljelijäperheen poika Ernst Jalmari Lagerstedt kirjoitti ylioppilaaksi Vaasassa ja aloitti kieliopinnot pääkaupungissa Aleksanterin yliopistossa. Maisteriksi hänet vihittiin 1907. Lahdensuo opiskeli saksan kieltä ja kirjallisuushistoriaa myös Saksassa ja työskenteli Lapuan yhteiskoulun johtajana 1905-1908 opettaen siellä saksaa ja suomenkieltä. Sukunimensä hän suomensi satojentuhansien muiden joukossa muodikkaasti vuonna 1906. Saman tempun tekivät hänen vanhemmat veljensä Oskari ja Jalo, joista molemmista tuli Maalaisliiton kansanedustajia ja Jalosta ministeritason vaikuttaja.
Kielimies valittiin syksyllä 1909 Suomen Kansallisteatterin apulaisjohtajaksi. Lahdensuo toimi dramaturgina, ohjasi, opetti Kansallisteatterin oppilaskoulussa ja jatkoi saksan ja ranskan tuntiopettajana. Kansallisteatterin johtajana hän oli 1914-1917, kunnes kutsu kävi Tampereelle. Lahdensuo suostui Tampereen Teatterin pestiin sillä ehdolla, että saisi Helsingin-kiireidensä vuoksi pystyvän apulaisjohtajan, joka hoitaisi hommat hänen poissa ollessaan. Erittäin pätevä apuhanska, Wilho Ilmari, löytyi Turusta.
Lahdensuo ja Ilmari kiisivät voitosta voittoon syyskaudella. Ohjelmistoon kuuluivat mm. Ain’ Elisabet Pennasen ”taiteilijanuran suurin voitto”, 5-näytöksinen näytelmä Rossit sekä yleisön kestosuosikki Artturi Järviluoman Pohjalaisia. Sisällissota katkaisi tylysti teatterin toiminnan tammikuun lopussa 1918, ja punakaarti valtasi kahdeksi kuukaudeksi teatteritalon. Jalmari Lahdensuo työskenteli sisällissodassa valkoisen armeijan intendenttilaitoksen johtopuolessa, eli organisoi muonan ja varusteiden saatavuutta ja jakelua.
Jalmari Lahdensuo palasi Tampereen Teatterin johtajaksi vuonna 1921 kahden vuoden sopimuksella ja muutti tällä kertaa kaupunkiin. Hänen puolisonsa laulaja Eeva Lahdensuo, säveltäjä Heikki Klemetin sisko, antoi näyttelijöille laulutunteja. Jalmari oli itsekin musiikkimiehiä ja kuorolaulun harrastaja. Tällä Lahdensuon toisella kaudella Tampereen Teatteri esitti ilahduttavasti myös lastennäytelmiä. Järviluoman Pohjalaisia jatkoi kassamagneettina.
Keväällä 1923 Jalmari Lahdensuo lähti uusiin tehtäviin. ”Ei teatterinjohtajan ammatissa jaksa kauan olla”, hän linjasi. Lahdensuo työskenteli lehtialalla ja Suomen Näyttämöiden Liiton sihteerinä ja teki useampia oopperaohjauksia vuodesta 1926 lähtien Suomalaiseen Oopperaan. Tampereelle oli kuitenkin vielä kerran palattava.
Höyrylaiva Kuru upposi hirmumyrskyssä Näsijärvellä 9. syyskuuta 1929 vieden mukanaan 136 matkustajaa. Tampereen Teatteri peruutti esityksiään ja muutti katastrofin ja surutyön vuoksi ohjelmistoaan. Jalmari Lahdensuo kutsuttiin ohjaamaan keskiaikainen Jokamies-moraliteetti Jean Sibeliuksen musiikilla juhlavoitettuna. Esitys valmistui 2.10.1929 ja ”teki haihtumattoman vaikutuksen, ja yleisö poistui hiljaa kuin hartauskokouksista”.
Kielitaituri Jalmari Lahdensuo suomensi uransa aikana runsaasti näytelmiä ja oopperoita. Vuonna 1925 hän pääsi ohjaamaan täyspitkän mykkäelokuvan Erkki Karun Suomi-Filmiin, ja sehän oli tietenkin Artturi Järviluoman Pohjalaisia. Väitetään, että saamme kiittää Lahdensuon leffaa sellaisesta vaatekappaleesta kuin jussipaidasta, joka tuunattiin perinteisistä malleista pääosan Jussi Harrin esittäjälle Oiva Soinille juuri tätä elävää kuvaa varten.
Valle Sorsakoski jatkoi uraansa Kansallisteatterin toisena johtajana 1917-1919, Suomen Maaseututeatterin johtajana 1920-1926, Savon Näyttämön johtajana 1930 ja viimeisen elinvuotensa Viipurin musiikkiopiston opettajana 1931.
Laajat humanistiset opinnot tulostuivat myös uusien, radikaalien näytelmien suomennoksina. Sorsakoski suomensi mm. Emile Fabren, Stanislaw Przybyszewskin, Alexandre Bissonin ja Bernard Shawn tuotantoa, yhden näytelmän kultakin.
