Tampereen Teatterin johtaja 1906
Tampereen Työväen Teatterin johtaja 1917
Aarne Alarik Riddelin oli syntyjään Pohjois-Pohjanmaalta, Simosta, ja tämä ylimetsänhoitajan poika eli täysin poikkeuksellisen, eriskummallisen, skandaalinkäryisen ja sensaatiomaisen elämän. Riddelin pani vanhempiensa harmiksi oppikoulun poikki 17-vuotiaana ja karkasi näyttelijäksi. Suomen Kansallisteatterista hän joutui eroamaan 1904 epäiltynä kollegansa turkin varastamisesta. Syynä saattoi olla myös sosiaalidemokraattisen puolueen jäsenyys.
Uusi työpaikka löytyi Tampereen Teatterista, jonka johtajaksi hän nousi hetkeksi keväällä 1906. Suhde näyttelijäharjoittelijaan, sittemmin kirjailijaan, Ain’Elisabeth Pennaseen aiheutti kuitenkin skandaalin ja potkut johtajan virasta. Riddelinin ja Pennasen lapsi, yksinhuoltajaäitinsä kasvattama Jarno Pennanen varttui merkittäväksi kirjailijaksi, ja hänen ja kirjailija Anja Vammelvuon poika, teatteriohjaaja ja kirjailija Jotaarkka Pennanen on muun muassa kunnostautunut erikoisen isoisänsä elämän dokumentoijana.
Ylimetsänhoitaja Alaric Riddelin suomensi vuoden 1906 nimensuomennushuumassa Riddelinin Ritarsaloksi. Näyttelijäpoika Aarne vastasi parin vuoden viiveellä suomentaen nimensä Orjatsaloksi. Syiksi on arveltu kapinaa isää vastaan, kapinaa Venäjän sortovaltaa vastaan tai vasemmistosympatioita. Ehkä kaikkia näitä.
Aarne Orjatsalo vaikuttaa olleen jokseenkin jyrkkä ja tuittupäinen persoona sekä työpaikoillaan eri teattereissa, omilla kiertueillaan ja siviilissä. Toisaalta näyttävällä, lähes kaksimetrisellä korstolla on myös kiistattomia saavutuksia erinomaisena näyttelijänä. Arvostelija kehaisi Aarne Riddeliniä Hamletina vuonna 1906 voimasta ja tunteesta, mutta mainitsee häiritsevänä varjopuolena ”jonkinlaisen hillittömyyden voiman käytössä”.
Tampereen Teatterin lisäksi Orjatsalo näytteli 1910-luvulla Kansan Näyttämöllä, Kansallisteatterissa, omilla kiertueillaan ja Tampereen Työväen Teatterissa, jonka johtajaksi hänet valittiin keväällä 1917. Hän kirjoitteli myös työväenlehtiin, suomensi näytelmiä ja oli perustamassa Työväen Näyttämöiden liittoa 1917.
Sisällissota katkaisi TTT:n toiminnan tammikuussa 1918 ja Orjatsalo liittyi punakaartiin. Sodan loppuvaiheessa hän onnistui tavalla tai toisella pakenemaan Tampereelta ja Suomesta Venäjälle, jossa hän hakeutui englantilaisten johtamaan Muurmannin legioonaan, kohosi luutnantiksi ja hoiti itsensä Lontooseen, missä kieltä opiskeltuaan menestyi isoilla näyttämöillä Alaric Arneen nimellä. Matka jatkui vuonna 1923 Kanadan kautta Yhdysvaltoihin, missä Orjatsalo elätti itseään sekalaisilla töillä, mutta myös näyttelijänä sekä amerikkalaisissa että suomalaissiirtolaisten teattereissa.
Orjatsalo palasi helmikuussa 1929 pariksi vuodeksi Suomeen ja näytteli hyvällä menestyksellä työväenteattereissa Tampereella, Helsingissä ja Porissa, mutta hänen esityksensä joutuivat oikeisto-Suomessa useamman kerran suoranaisten sabotaasien kohteiksi.
Aarne Orjatsalo katsoi parhaaksi palata Yhdysvaltoihin vuonna 1931, missä ei ilmeisesti enää juuri tehnyt teatterityötä, vaan elätti itseään Aleksei Volkoff -nimisenä muun muassa kokkina, hovimestarina ja taksinkuljettajana. Hän kuoli keuhkosyöpään newyorkilaisessa varattomien sairaalassa vuodenvaihteessa 1940-1941.
