Tampereen Teatterin johtaja 1906-1907
Jyväskylän tienoilla syntynyt Herman ”Hemmo” Puttonen aloitti näyttelijänä vuonna 1890 Suomalaisessa Teatterissa (sittemmin Kansallisteatteri) ja muutti nimensä vuonna 1906 Kallioksi. 1900-luvun alkuvuosina hän kirjoitti näyttelijäntoimensa ohessa muutamia näytelmiä sekä hupinäytelmäsovituksen Seitsemästä veljeksestä. Tampereen Teatteriin Hemmo Kallio saapui vuonna 1906 näyttelijäksi ja nuoren johtajan Aarne Riddelinin kokeneeksi tukihenkilöksi. Kun Riddelin (myöhemmin Orjatsalo) liputettiin skandaalinkäryisesti syrjään johtajan tehtävistä, Hemmo Kalliosta tuli Tampereen Teatterin johtaja syyskauden alussa 1906.
Hemmo Kallion rakkain rooli oli Kiven Nummisuutareiden Esko, jota hän näytteli läpi uransa eläkeikään asti, ja hänet tunnettiinkin juuri Eskona. Eskohan on tunnetusti Kiven kertomuksessa 21-vuotias, joten hyvin Hemmo on yli kuusikymppisenäkin Eskonsa hoidellut, koska myös näitä hänen kypsiä Eskojaan kiitettiin.
Aleksis Kivi oli siis Kalliolle tärkeä kirjailija, mikä näkyi välittömästi ohjelmistosuunnittelussa: Kiven pienoisnäytelmät Yö ja päivä, Lea ja Kihlaus tulivat heti ohjelmistoon. Aleksis Kiven päivänä 10.10.1906 nähtiin Nummisuutarit. Teatteri juhlaliputti sinivalkolipulla, mikä oli Suomen autonomisessa suuriruhtinaskunnassa lievästi radikaalia, kansallismielistä toimintaa. Eskon roolissa nähtiin luonnollisesti teatterinjohtaja. Muutenkin Hemmo Kallio näytteli lähes kaikissa johtajakautensa tuotannoissa.
Shakespearen Hamlet valmistui myös lokakuussa suurtuotantona Hemmo Kallion johdossa, pääosassa edellinen teatterinjohtaja Riddelin. Tammikuussa saatiin ensi-iltaan Aleksis Kiven suursuosikin (Shakespearen ohella) Ludvig Holbergin Jeppe Niilonpoika, joka oli Aamulehden kriitikon mukaan taitavasti toteutettu.
Teatterinjohtaja Kallio otti erityisesti huomioon suurihmisten merkkipäivät ohjelmistossaan. Topeliuksen päivänä 14.1.1907 nähtiin tämän Prinsessa Ruusunen teatterisovituksena, Runebergin päiväksi 5. helmikuuta valmistettiin kuvaelma Vänrikki Stoolin tarinoista ja Minna Canthin päivänä 19. maaliskuuta nähtiin kuopiolaisen neron ovelan kapinallinen komedia Papin perhe.
Hemmo Kallio sai keväällä 1907 valtion taiteilijastipendin, 3000 markkaa, ja erosi Tampereen Teatterista johtokunnan vetoomuksista piittaamatta lähteäkseen ulkomaille opintomatkalle ja palatakseen sen jälkeen näyttelijäksi Suomen Kansallisteatteriin. Jäähyväisnäytäntönä nähtiin tietysti Nummisuutarit 28. huhtikuuta 1907. Katsomo oli aivan täynnä ja Esko haudattiin loppukiitoksissa kukkamereen sekä kiitokseksi hyvästä johtamisesta että kunnioitukseksi hänen taidettaan kohtaan.
Hemmo Kallio jatkoi Suomen Kansallisteatterissa eläköitymiseensä asti näytellen hyvällä menestyksellä Eskoja ja muita rooleja. Vuosina 1920-1936 hän näytteli myös useissa kotimaisissa elokuvissa.
