Tampereen Teatterin johtaja 1915–1916
Johan August Pärnänen syntyi Juvalla kauppiasperheeseen ja ponkaisi akateemiselle uralle. Hän pääsi ylioppilaaksi Mikkelin lyseosta ja väitteli ranskan kielellä tohtoriksi Helsingin Aleksanterin yliopistossa 1912. Vuosina 1909-1910 lähtien Pärnänen työskenteli kiintoisassa Henry Biaudet´n johtamassa ja Suomalaisen Tiedeakatemian rahoittamassa projektissa, jossa pengottiin Suomea koskevia historiallisia asiakirjoja Vatikaanin arkistosta. Aktivisti ja välillä Suomen suuriruhtinaskunnassa etsintäkuulutettukin Biaudet auttoi myöhemmin Joel Lehtosta suomentamaan Boccaccion Decameronen novelleja.
Filosofian tohtori Pärnänen teki varsinaisen elämäntyönsä Tampereen työväenopiston johtajana 1908-1929. Siinä ohessa hän kirjoitti kirjallisuus- ja teatteriarvosteluja sekä työskenteli yhden kauden Tampereen teatterin johtajana 1915-16.
Johtajana Pärnänen oli siinä mielessä haukka, että hän hyökkäsi ajoittain rajustikin Tampereen työväen teatteria ja sen johtajaa Tilda Vuorta vastaan ollen sitä mieltä, että Tampereelle piisaisi hyvin yksikin teatteri, nimittäin se hänen johtamansa.
Pärnäsen apuna hääräsi seuraavanlainen johtotroikka: kirjallistaiteellisena neuvonantajana fil. tohtori O. A. Kallio, regissöörinä näyttelijä Emil Autere ja koristetaiteilijana taiteilija Martti Tuukka. Mikkeliläissyntyisestä Oskar Kalliosta sukeutui sittemmin Aamulehden pitkäaikainen (1920-1940) kirjallisuusarvostelija.
Johan Wolfgang von Goethen murhenäytelmä Egmont pääsi parrasvaloihin suurtuotantona loisteliain näyttämölaittein. Näyttämöllä nähtiin esim. Brüsselin tori kirkkoineen ja palatseineen. Kreivi Egmont ratsasti ”kuin suuressa teatterissa” näyttämölle jalorotuisen, uljaan ratsunsa selässä yleisön suureksi riemuksi. Tapahtumia säesti Ludwig van Beethovenin jykevä musiikki.
Kevätkaudella ohjelmistoon ilmaantui kiintoisa uutuus, salanimi Kyösti Someron 5-näytöksinen murhenäytelmä Medicit, jonka musiikin oli säveltänyt Toivo Kuula. Näytelmä tapahtui 1500-luvun Firenzessä juonittelujen, seksin ja salamurhien höyryissä kauniiden pukujen, tanssin, laulun ja näyttävien joukkokohtausten voimalla.
Väinö Viljamaan esittämää paavia kehuttiin vuolaasti. Ensiesityksen lopuksi huudettiin kirjailija esiin. Salanimen taakse kätkeytyi tamperelainen konttoripäällikkö O. G. Johansson. Hän sai vastaanottaa lukuisia kukkalaitteita ja muita suosionosoituksia, ja näytelmästä tuli 10 esityskerran mittainen menestys.
Teatterin katsomoon paettiin Pärnäsen kaudella ankeaa todellisuutta. Maailmansota jatkui yhä yleistä levottomuutta ja epävakautta herättävänä ja elintasoa laskevana. Lisäksi talvella 1916 Tampereella raivosi lavantautiepidemia. Tämä tarttuva, bakteeriperäinen vaarallinen tauti haittasi suuresti yleisöjoukoista riippuvan taidelaitoksen toimintaa.
