Tampereen Työväen Teatterin johtaja 1919–1940
Ruoveteläisen räätälin poika Konstantin Eklund suuntautui isänsä ammattiin räätälinkisällinä Tampereella, mutta teatteri-innostus vei teini-ikäisen Konstantinin mennessään. Hän pyrki turhaan Kaarlo Bergbomin Suomalaiseen teatteriin, mutta kun ei päässyt, alkoi puuhata esittävää taidetta Tampereella työväenyhdistyksen kuorossa ja näytelmäseurassa. Etunimestä putosivat turhat kirjaimet jo harrastajavuosina, ja sukunimensä Kosti virtaviivaisti vuosisadan vaihteessa, jolloin hänet oli jo hyväksytty näyttelijän ammattiin ensin Suomalaiseen Kansanteatteriin ja vuonna 1899 Suomalaiseen Maaseututeatteriin.
Teatterihullu Kosti Elo ehti näytellä tasokkaan Maaseututeatterin lisäksi Suomen Näyttämöllä, Kansan Näyttämöllä ja Ida Aalberg-Teatterissa sekä hakea näyttelijäoppia ulkomailta, kunnes hänet kutsuttiin Tampereen Työväen Teatterin johtajaksi vuonna 1919.
Kosti Elo toimi kaksi vuosikymmentä Tampereen Työväen Teatterin johtajana pannen ensin sisällissodassa hajonneen paketin kasaan ja johtaen sitten teatteriaan kohti taiteellista terävyyttä ja eurooppalaisia uudisvirtauksia. Tällä kaudella työväen harrastajateatterista hitsautui tiukka ammattiteatteri. Valtavia joukkokohtauksia sisältänyt Ernst Tollerin näytelmä Koneittenmurskaajat vuonna 1923 on yksi suomalaisen teatterihistorian merkkipaaluista. Kosti Elo haki jatkuvasti vaikutteita sekä Saksan että myöhemmin myös Neuvostoliiton matkoilta.
Aamulehden kriitikko ja tuleva teatteritaiteen suurhenkilö Eino Salmelainen ahmi Elon otteista oppia. Johtaja Elo tasapainotti ohjelmistoa tarjoilemalla vakavien taiteellisten voittojen ja ekspressionististen eurouutuuksien rinnalla kepeitä taloudellisia voittoja, komedioita ja operetteja. Opereteissa tämä intohimoinen esiintyjä kiekaisi itsekin mieluusti ison roolin.
Kosti Elo selvitti teattereineen 1930-luvun alun yleismaailmallisen talouspulan Kangasalla syntyneen erikoislaatuisen kulttuurin monitoimijan, Jalmari Finnen, hämäläisnäytelmän Pitkäjärveläiset voimalla. Kirjailija, kääntäjä, sukututkija, historioitsija, säveltäjä, grafologi, teatterinjohtaja, ohjaaja ja näytelmäkirjailija Finne avusti Eloa ohjaustyössä, ja tuloksena syntyi tekijöidensä odotukset ylittänyt maakuntahenkinen kestohitti.
Muitakin Finnen näytelmiä menestyi ohjelmistossa, josta ei vuosien varrella puuttunut kotimaisen näytelmäkirjallisuuden parhaimmistoa: Kivi, Canth, Linnankoski, Jotuni ja Wuolijoki kuuluivat tarjontaan.
Vuonna 1935 Tampereen Työväen Teatteriin liittyi Wilho Ilmarilta Turussa oppinsa saanut energinen vahvistus, näyttelijä Edvin Laine, joka toimi pian teatterissa myös ohjaajana ja apulaisjohtajana, kun ikä ja sairaudet alkoivat painaa Elon Kostia. Kun Kosti Elo kuoli 1940, Laineesta tuli uusi johtaja.
Perheettömänä pysytellyt Kosti Elo eli henkeen ja vereen teatteritaiteelle ja vähät välitti muista riennoista. Hänellä oli viipurilaissyntyinen kasvattitytär Vappu Elo, joka kävi Tampereella koulun ja siirtyi Tampereen Teatterin kautta 20-vuotiaana kasvatusisänsä johtaman teatterin näyttelijäksi vuonna 1929. Vappu Elo näytteli useissa elokuvissa. Roland af Hällströmin 1938 ohjaamassa elokuvassa Paimen, piika ja emäntä ovat näyttelemässä sekä Vappu että Kosti Elo.
