Maija-Leena Raipia aloitti tanssimisen jo lapsena
Kulttuuri tuli Maija-Leena Raipialle, tyttönimeltään Stenberg, tutuksi jo varhain.
– Äiti vei meitä lapsia teatteriin, isä elokuviin. Isä ohjasi minut myös tanssin pariin, ja pääsin Liisi Hallaksen Balettikouluun. Sunnuntaisin kävimme koko perhe usein ulkona syömässä Tuotannon ravintolassa, muistelee Raipia lapsuuttaan.
Lapsena saaduista opeista on ollut myöhemmin elämässä paljon hyötyä: Maija-Leenasta tuli ammattitanssija, koreografi ja lapsinäyttelijä sekä monien omien tanssikoulujen vetäjä ja opettaja. Avioiduttuaan näyttelijä Esko Raipian kanssa hänelle avautui entistä laajemmin teatterimaailma. Perheen omien ravintoloiden myötä elämään tuli vahvasti jälleen uusi alue.
Maija-Leena Stenberg ja hänen kaksoissiskonsa Kaija-Liisa syntyivät Mäntässä, mutta perhe muutti pian Tampereen Tahmelaan Hirvikadulle.
– Myöhemmin muutimme Viinikkaan Sirppitielle ja omaan taloon Vehmaisiin. Lapsuus oli onnellista aikaa ja vanhemmat kannustivat meitä harrastuksissa. Kaija-Liisa oli hyvä laulamaan, minä taas niin pieni, että saatoin seistä Hannes-isän kämmenellä. Isä oli vahva, maajoukkuetason painija ja edusti muun muassa Mäntän Valoa. Juuri isä keksi, että minä voisin alkaa tanssia, ja hänen kehotuksestaan äiti vei minut Liisi Hallaksen balettikouluun, kun olin 11-vuotias 1940-luvulla.
Baletti tuntui heti omalta ja pian Maija-Leena pääsi mukaan Tampereen Teatterin satunäytelmään.
– Myöhemmin sain pikkutytön roolin Dostojevskin Rikos ja rangaistus -näytelmässä, jota esitettiin TTT:ssa nimellä Raskolnikov. Isosiskoni oli siinä Irma Seikkula, nimiroolissa näytteli Ossi Kostia. Vuoteen 1956 olin tanssityttönä Tampereen Työväen Teatterissa.
– Liisi Hallas vakuutti, että minun pitäisi lähteä opiskelemaan alaa lisää – hän on kaikkensa opettanut. Venäjällä olisivat olleet parhaat opettajat, mutta maa pelotti sodan jälkeen enkä uskaltanut sinne yksin lähteä. Sain tietää, että Kanadassa, Torontossa oli hyvä venäläisen koulukunnan opettaja, Boris Volkov. Olin 25-vuotias ja lähdimme ystäväni Birgitta Kiviniemen kanssa rapakon taakse balettioppiin.
– Torontossa oli myös Suomalainen teatteri ja suomalaiset pyysivät minua sinne ohjaamaan. Vedin myös lapsille balettikoulua viikonloppuisin. Uusien kanadalaisten teatterissakin pääsin näyttelemään. Siellä kaikki olivat maahanmuuttajia ja sain edustaa suomalaisia, muistelee Maija- Leena.
– Torontossa tapasin Kanadassa syntyneen Josef ”Joe” Jurkowskin vuonna 1957 ja menimme naimisiin. Seuraavana vuonna saimme lapsen, Loretan, mutta liitto päättyi kahdeksan vuoden jälkeen. Jouduin olemaan töiden takia paljon pois kotoa – ehkä sekin erkaannutti. Myös Birgitta avioitui, tanssija Dmitri Cheremeteffin kanssa. He muuttivat Suomeen ja Birgitta houkutteli minuakin palaamaan. Hän kertoi, että tänne oli perustettu Tampereen Teattereiden liikunta- ja balettikoulu, josta saisimme töitä. Niinpä tulimme Loretan kanssa Tampereelle. Koulussa sain olla opettaja, sihteeri, rahastonhoitaja ja hallituksen jäsen. TT:sta hallituksessa oli Simo Tavaste ja TTT:sta Simo Johansson. Se oli työntäyteistä aikaa.
– Nätyssä alkoi näyttelijäkoulutus ja pidin siellä jumppatunteja. Oppilaana oli myös eräs Esko Raipia, josta tuli aviomieheni. Hän kysyi ensin Loretalta, voisiko tulla kanssamme asumaan, ja kosi minua vasta saatuaan tyttäreltäni myöntävän vastauksen, muistelee Maija-Leena liittonsa alkua.
Valmistuttuaan Esko sai näyttelijävakanssin Kotkan kaupunginteatterista ja muutimme sinne vuonna 1969 mukanamme pieni Panu-vauva.
– Kotkassa sain tehdä paljon töitä. Teatterissa suunnittelin koreografioita ja harjoitutin näyttelijöitä ja tanssijoita. Mieleen on jäänut erityisesti laulunäytelmä Kalle Aaltosen morsian, johon Veikko Lavi teki musiikin. Lauluja oli lähes 30, jotka Lavi sävelsi laulamalla. Soittaa hän ei osannut – siitä huolehti kapellimestarina toiminut Kalevi Ukkola. Minulla oli Kotkassa myös oma tanssi- ja balettikoulu.
Neljän Kotkan vuoden jälkeen Raipian uusperhe suuntasi Poriin, jonka kauniiseen teatteritaloon Esko pääsi näyttelijäksi. Sielläkin Maija-Leenalla oli oma balettikoulu, jossa oli peräti 300 oppilasta.
Tampereelle palattiin vuonna 1979. Aviomiehen myötä elämään tuli paljon uutta. Esko Raipia, Tapio Parkkinen ja Simo Tavaste perustivat tänne maan ensimmäisen lasten- ja nuorten teatterin, Teatteri 2000:n. Tampereen Komediateatteri syntyi myös Raipian ja Parkkisen yhteistyönä 30 vuotta sitten. Nyttemmin sen teatterinjohtajana toimii poika Panu Raipia. Oppilaskoulu, nykyisin Suomen Teatteriopisto, aloitti toimintansa vuonna 1994.
Raipian perheellä on ollut myös monia ravintoloita. Komediateatterissa toimii Loretta ja Simo Pietilän Juhlatalon ravintola ja vastapäisessä talossa heidän ja Panu Raipian Sisko ja sen veli-pubi. Näissä kaikissa myös Maija-Leena Raipialla on aina ollut iso rooli.
– Nuorena käydystä konttoriopistosta on ollut hyötyä – olen pystynyt hoitamaan taloudet ja kirjanpidot ja ollut mukana monissa hallituksissa.
Jotkut muistanevat hänet myös Helvi Lehtosen Marimekko- myymälästä, jossa hän työskenteli teattereiden kesälomien aikana.
Maija-Leena Raipia kuuluu Esko Raipian kanssa Pyhän Johanneksen ritarikuntaan ja he olivat perustamassa yksityistä lääkäriasema Johanneksen klinikkaa. Sielläkin Maija-Leena on ollut mukana hallinnossa.
– Ransu-yhdistyksen kautta tehdään hyväntekeväisyystyötä ja jaetaan stipendejä.
Nykypäiviin kuuluu oleellisesti eläkkeellä olevien teatterilaisten kerho Eino-klubi.
– Kerran kuussa kokoonnumme isolla joukolla, ja torstaiaamuisin teemme yhteisiä kävelylenkkejä. Eino-klubilaiset ovat vahvasti mukana ideoimassaan Tampereen Teatterimuseossa, joka lähitulevaisuudessa avautuu digitaalisena. Tampere on Teatteripääkaupunki ja ansaitsee ja tarvitsee oman museonsa, iloitsee Maija-Leena Raipia.
MAIJA-LEENA RAIPIA
os. Stenberg, ent. Jurkowski
- Syntyi kaksoissisarensa Kaija-Liisan, myöhemmin Eronen, kanssa Mäntässä 1931
- Perheessä oli myös poika Holger Erik, joka kuoli nuorena
- Isä Hannes, maajoukkuetason painija, työssä Tampellassa
- Äiti Anna työssä Haarlalla ja A.Ahlström Oy:n paperitehtaalla Kauttualla
- Aloitti tanssiopiskelun jo 1940-luvulla Liisi Hallaksen balettikoulussa
- Tanssityttönä TTT:ssa vuoteen 1956
- Opiskeli Torontossa Boris Volkovin johdolla 1956 alkaen
- Avioliitossa Josef ”Joe” Jurkowskin kanssa, tytär Loretta syntyi 1958, eronnut
- Palasi Suomeen 1966 ja aloitti työt Birgitta ja Dmitri Kiviniemi-Cheremeteffin kanssa Tampereen teattereiden liikunta- ja balettikoulussa
- Avioitui näyttelijä Esko Raipian kanssa 1970
- Poika Panu syntyi 1969
- Koreografina Kotkan kaupunginteatterissa 1969 – 1973 ja Porin teatterissa 1973 – 1979
- Kotkassa ja Porissa oma Tanssi- ja balettikoulu
- Tampereella mukana Raipian perheyrityksissä kuten Komediateatterissa, Suomen
- Teatteriopistossa ja monissa ravintoloissa
- Harrastuksina Eino-klubi, hyväntekeväisyystyö ja liikunta
- Kaksi lastenlasta: Loretta ja Simo Pietilän Annikaisa ja Panu Raipian ja Anu Niemen tytär Idalilja
