Tampereen Teatterin johtaja 1905-1906
Ylitorniossa syntynyt nimismiehen poika Pontus Karl Tegström kirjoitti ylioppilaaksi Oulussa 1896 ja muutti samaan syssyyn nimensä Artiksi ja meni naimisiin. Kaikki tämä 18-vuotiaana.
Vuonna 1905 Pontus Artti julkaisi esikoisteoksensa Kohtaloita: kertomuksia ja kuvauksia, ja saman vuoden elokuussa hänet kiinnitettiin Tampereen Teatterin johtajaksi. Varsinaista teatterikokemusta 27-vuotiaalla Artilla ei ollut, mutta häntä pidettiin kirjallisuuden tuntijana, jolla oli kouliintunut maku ja erityinen kiinnostus näytelmäkirjallisuuteen.
Pontus Artti tehtaili ajan tapaan kahdessa kuukaudessa neljä ensi-iltaa ulkomaisista aiheista ilman suurempaa menestystä. Yleisön kannatus näyttää olleen heikkoa.
Aleksis Kiven päivänä 10.10.1905 järjestettiin vailla vertaa oleva juhlanäytäntö Seitsemästä veljeksestä. Alkajaisiksi seuraavana vuonna Tampereen Työväen Teatterin johtajaksi valittu Tilda Vuori esitti Eino Leinon traagisen runon Aleksis Kivi: Syntyi lapsi syksyllä – tuulet niin vinhasti vinkui – tuult´ oli koko elämä, nähnyt ei kesää, ei kevättä, eli vain syksystä jouluun…
Sitten nähtiin Seitsemän veljestä teatterinjohtajan näyttämölle sovittamana 15 kohtauksena. Aarne Riddelin, myöhemmin Orjatsalo, nähtiin Juhanin roolissa. Jokaisessa kohtauksessa oli oma lavastuksensa, joten näytös sisälsi 14 väliaikaa, jolloin näyttämölaitteita vaihdettiin. Tilanahtaus ja puuttuva koneisto tuotti kestoa vaihtoihin, ja esitys loppui vasta 11. lokakuuta klo 3 aamuyöllä.
Maratonin villiä voimaa ja taiteellista hienoutta kuitenkin kehuttiin, ja Seitsemän veljestä esitettiin vielä peräti 9 kertaa näytäntökauden aikana, joskin vaihe vaiheelta, ilmeisen viisaasti, aina lyhyempinä versioina.
Marraskuun suurlakon kuohuntaan Tampereen Teatteri vastasi viikon seisokin jälkeen Gustaf von Numersin hupailulla Kuopion takana, mitä pidettiin taktisesti heikkona valintana ja menestys oli kurja. Johtaja Artti ohjasi nopeasti sen jälkeen Friedrich Schillerin Wilhelm Tellin, joka keräsikin täyden katsomon vapaudenaatteista innostuneita tamperelaisia.
Pontus Artti jätti Tampereen Teatterin helmikuussa 1906 ja siirtyi lehtialalle, ensin Tampereen Sanomain toimitussihteeriksi ja vuodesta 1910 Turun Sanomien päätoimittajaksi. Vuonna 1911 hän julkaisi kaksi näytelmää samassa niteessä, nimiltään Sudet ja Häpeä.
Suomen itsenäistymisvuonna 1917 Pontus Artti siirtyi Elintarvikehallituksen palkkalistoille, siitä 1918 Hankkijan osastopäälliköksi ja vuotta myöhemmin ulkoasiainministeriön sanomalehtitoimiston johtajaksi. Suomen tasavallan presidentti Lauri Kristian Relander nimitti hänet lähettilääksi Moskovaan vuonna 1927. Vuonna 1931 Pontus Artti sai nimityksen suurlähettilääksi Roomaan, mistä käsin Artti hoiti diplomaatin tehtäviä myös Turkissa, Bulgariassa ja Kreikassa.
