Sirkusnäytös keksittiin 1768 Lontoossa. Perinteisen/klassisen (Traditional Circus) sirkuksen esiintymispaikka on sirkusteltta tai sirkusrakennus, jonka keskellä sijaitsee areena eli maneesi. Amfiteatterimainen jyrkästi nouseva katsomo kiertää melkein koko maneesin. Alunperin sirkus oli avoin kenttä ilman kattoa. Myöhemmin ne katettiin tai rakennettiin kokonaisia sirkusrakennuksia. Amerikkalaiset keksivät käyttää telttaa. Klassisia sirkusnäytöksiä annetaan joskus myös isoissa urheiluhalleissa, harvemmin teattereissa. Näytös koostuu useista erilaisista sirkusnumeroista. Hevoset kuuluvat klassiseen sirkukseen. Villieläinten esityskäyttö on nykyään kielletty Suomessa.
Nykysirkus (Contemporary/Modern circus)
Nykysirkus syntyi 1970-luvulla klassisen sirkuksen rinnalle. Esitykset kulkevat usein eri taiteiden rajojen yli yhdistäen sirkustaiteisiin esimerkiksi nykytanssia, visuaalisia taiteita, fyysistä teatteria ja musiikkia. Esityksissä näkee hyvin harvoin eläimiä. Esitys on usein teatterinäytelmän tapainen juonellinen tai kantaaottava näytös. Esiintymispaikkana harvoin teltta, useimmiten teatterisali tai katuteatteri.
Historiaa jo muinoin
Niin kauan kuin maapallolla on ollut ihmisiä, joku on aina ollut mielestään parempi kuin toinen ja aina on joku halunnut näyttää sen myös muille ihmisille. Monet ovat jopa ansainneet leipänsä omia taitojaan esitellessä. Keskiajalla kiertävät viihdyttäjät, trubaduurit, tarinankertojat, nuorallatanssijat, komeljanttarit ja akrobaatit kiertelivät kaupungista ja kylästä toiseen, esittäen omia taitojaan ja tuoden mukanaan uutisia. Heidät miellettiin myös harmia tuottavina kiertolaisina. Vähitellen yksittäiset taitoniekat lyöttäytyivät yhteen ja kiersivät maata pieninä seurueina 1700-luvulla. Huom!! Kukaan ei vielä tuolloin maininnut sanaa Sirkus.
Sirkus keksitään
Englantilainen Philip Astley (8.1.1742–1814) oli ratsuväen vääpeli. Palatessaan siviiliin hän asettui Lontooseen ja perusti oman siihen aikaan muodikkaan ratsastuskoulun, joka antoi suosittuja ratsastusnäytöksiä. Vikellys oli kovasti herrasväen suosiossa. Näytökset annettiin ulkoilmassa, osa katsomoista oli katettu. Pyöreä ratsastusmaneesi oli keksitty jo aiemmin. Se halkaisija oli 62 jalkaa. Astley pienensi maneesin 42 jalkaan eli 12,8 metriin. Nykyään sirkusmaneesin oikea halkaisija ympäri maailman on 13 metriä. Se katsottiin hevosille parhaaksi täydessä laukassa. Taiteilija saattoi tällöin käyttää keskipakoisvoimaa hyödykseen. Ratsastusnumeroiden väliin Astley palkkasi esiintyviä taitoniekkoja täyttämään tyhjiä taukoja numeroiden välissä. Ensi-ilta yleisölle oli 9.1.1768 hylätyllä maastopaikalla Lontoon Waterloon lähellä. Sirkus oli syntynyt. Astley käytti näytöksestä nimitystä Amphitheatre. Jotkut yrittäjät käyttivät Hippodrome-nimitystä. Astleyn Amphitheatre of Equestrian Arts -rakennus sijaitsi Lontoon Lambethissa. Rakennus katettiin 1779 mennessä. Astley ei kuulemma itse koskaan käyttänyt sanaa sirkus, vaan sen ideoi vasta vuonna 1782 hänen kilpailijansa John Hughes ja Charles Dibdin, jonka perustama Royal Circus sijaitsi lähellä Astleyn Amphitheatrea.
Sirkus-sanan alkujuuret ovat kreikan kielessä, jossa kirkos merkitsee pyöreää. Sana sirkus nykyisessä merkityksessään on peräisin latinan kielestä, jossa termiä circus käytettiin kuvaamaan pyöreää esiintymisaluetta, areenaa, erityisesti kilpa-ajorataa. Sirkuksissa ja amfiteattereissa esitettiin silloin yleisölle valjakkokilpailuja, gladiaattoritaisteluita, eläinten kesytystä ja vankien teloituksia. Rooman Circus Maximuksen katsomoon mahtui laajimmillaan ensimmäisellä vuosisadalla Pliniuksen mukaan 250 000 ihmistä. Englannissa Circus-sanaa käytetään myös liikenneympyrästä – esimerkiksi Piccadilly Circus Lontoossa. Teltan konstruoiminen kiertävän sirkuksen tarpeisiin tapahtui Amerikassa 1860-luvulla. Mastorakenne muistutti laivan mastoja ja katto ja seinät tehtiin purjekankaasta. Eniten yleisöä sirkustelttaan pakkautui Yhdysvalloissa, Kansasin Concordiassa 13.9.1924, kun väkeä esitystä seuraamassa oli 16 702 henkeä. Teltan oli luonnollisestikin pystyttänyt suurinta showtaan maan päällä pyörittävä Ringling Bros. and Barnum & Bailey Circus. Sen esitystä Superdomessa, Louisianassa seurasi 14.9.1975 peräti 52 385 katsojaa, joka ainakin pitkään on ollut myös sirkusyleisö-ennätys.
Sirkus maailmalla
Euroopan Sirkusjärjestö ECA perustettiin 2002. Sirkus Finlandia on edelleen sen ainoa suomalainen jäsen. 2008 Federation Mondiale du Cirque eli Maailman Sirkusliitto perustetaan. Järjestön johtajana toimii Monacon Prinsessa Stephanie.
Euroopassa on yli tuhat kiertävää perinteistä suursirkusta tarjoamassa laadukasta viihdettä miljoonille kävijöille. Sirkusala työllistää Euroopassa yli 300 000 ihmistä. Epäsuorasti se tarjoaa toimeentulon lähes 8 miljoonalle ihmiselle. Big Top Label -sertifikaatti myönnetään vain niille sirkuksille, jotka täyttävät Euroopan parlamentin toimivaltaisten ammattiyhdistysten ja asiantuntijoiden asettamat ehdot, mukaan lukien: lakisääteiset vaatimukset, työntekijöiden ja kuluttajan suojaoikeudet, taiteelliset standardit ja tiukat eläinten hyvinvointia koskevat näkökohdat. Sirkus Finlandia oli kuudes sirkus, joka sai tämän tittelin.
Sirkus Suomessa
Yksittäisiä taiteilijoita ja pieniä seurueita on toki vieraillut Suomessa aina, mutta ensimmäinen sirkusnäytös nähtiin vasta 1804. Ruotsalaisen sirkusseurueen Jean Lustrén taitoratsastajien esitykset Kupittaan kentällä Turussa noin kuukauden ajan 7.7.–8.8. 1802. Suomessa oli vain osa sirkuksesta.
Jean Baptiste Gautier (1758–1823) esitti ensimmäisen kerran Suomessa norsun. Se tiedetään, että Porvoossa esiteltiin kaupunkilaisille 25.7.1804 ihan oikea elävä norsu eli elefantti. Preussilainen Jean-Baptist Gautier kuljetti norsun Pietarista Suomen kautta Ruotsiin, jossa norsua ei aiemmin oltu nähtykään. Suomalaiset näkivät siis norsun ensimmäistä kertaa ennen ruotsalaisia. Matka Porvoosta Turkuun kesti nelisen viikkoa. Kyseessä ei ollut sirkusseurue vaan kiertävä eläinnäyttely.
François Hoffmann toi sirkusnorsun ensimmäisen kerran Tampereelle 1871. Tästä reitistä Pietarin ja Turun välillä muodostui aikanaan vilkas reitti molempiin suuntiin sirkuksille ja sirkustaiteilijoille, jotka tietenkin matkallaan antoivat myös näytöksiä. Pietari oli suosittu matkustuskohde ja monet ulkolaiset sirkukset kulkivat edestakaisin Hangon sataman ja Pietarin väliä. Osa kulki omilla teltoillaan, osa rakennutti väliaikaisen sirkusrakennuksen. Karavaanin vetojuhtina oli sirkuksen omat eläimet. Rautatie toi aikanaan helpotusta liikkumiseen.
Suomalainen sirkus
Kuka oli ensimmäinen suomalainen joka perusti sirkuksen? Yhtenä vahvana ehdokkaana on mainittu oululaiset veljekset Gustaf (s.1854) ja Alexander (s.1859) Westerlund. Esiintymisensä he aloittivat 1880. He olivat akrobaatteja, nuorallatanssijoita, miekannielijöitä ja klovneja ja liikkuivat omalla teltalla tai vuokrasivat huoneiston esityksilleen. He nimittivät itseään taidesukkeloitsijoiksi ja komedianteiksi. He olivat ensimmäisiä, jotka nimittivät 1882 alkaen esityksiään sirkukseksi. Sirkustaiteilijoita he olivat, mutta heidän näytöksensä ei ollut sirkusesitys. Siitä puuttui paljon sirkukseen kuuluvia elementtejä, esimerkiksi eläimet.
Tanskalaisveljekset Ducander saapuivat Suomeen 1890 ja asettuivat ensiksi Turkuun, sitten Helsinkiin. He olivat hevosten kouluttajia ja ratsastuksen opettajia. Veljekset Carl Nilsson (1858–1943) ja John Nilsson (s. 1860) Ducander perustivat elokuussa 1896 Terijoella Sirkus Ducanderin, joka vieraili samana vuonna Turussa, Tampereella, Vaasassa ja Helsingissä. Telttaan mahtui lähes 2 000 henkeä. Sirkuksella oli myös oma sähkögeneraattori. Sirkus Ducander lähti valloittamaan Eurooppaa 1897, ensin Tallinna, Baltian maat, Odessa, Konstanttinopoli jne. Paluumatkalla toiminta loppui konkurssiin Kööpenhaminassa 1899. John Ducanderista ei tietoa sen jälkeen. Johan Abraham Walfrid Grönroos oli merimies, kolportööri, ja tivolitoiminnan alullepanija 1888 Keravalla. Hänen poikansa J.A.F. Grönroos muutti sukunimensä 1918 Sariolaksi. Sariolan tivoleissa oli lähes aina myös pieni sirkusteltta yhtenä elementtinä ajolaitteiden ja pelien joukossa. Vuosina 1928–1936 Sariolalla oli myös Talvitivoli. Talvikiertueilla toimittiin kaminoilla lämmitetyissä teltoissa.Vuodesta 1932 lähtien käytiin myös monilla talvimarkkinoilla. Varsinaisen sirkustoiminnan Sariolat aloittivat 1949 perustaen Sirkus Sariolan, joka toimi vuoteen 1953 asti.
Jo vuonna 1914 Suomessa kiersi kaksi Sirkus Finlandiaa. Toisen nimi oli Grand Cirkus Hippodrom Finlandia ja toisen Sirkus Finlandia. Toisen omisti Bonojen sirkusperhe ja toisen Oskar Hildén (1886–1937). Hildén oli monipuolinen sirkustaiteilija ja menestyvä sirkustirehtööri. Vuosien saatossa hänellä oli useita sirkuksia. Kotimaisilla sirkuksilla nimet vaihtuivat usein, mutta pysyvämmin Sirkus Finlandia nimeä Hildén käytti vuodesta 1916 alkaen vuoteen 1919 asti. Hilden käytti myös nimiä Seurue Finlandia, Taidevoimisteluseurue Finlandia ja Urheilu Näyttämö Finlandia. Ilmeisesti noilla nimillä yritettiin saada huviveroa hieman alemmaksi. Tosiasia on, että sirkus toi Suomeen kreikkalais-roomalaisen painin. Se oli hyvin suosittu ohjelmanumero 1900-luvun alussa. Painijat olivat sirkustaiteilijoita. Taidelajina oli paininta eli ranskalainen paini, joka myöhemmin sai nimen kreikkalais-roomalainen paini.
Tivolit pelastivat suomalaiset sirkustaiteilijat. Suomen itsenäistyttyä ja huviveron tultua voimaan ulkomaiset vierailut harvenivat. Pitkät välimatkat, talven ankaruus sekä valtion sirkukselle langettama korkea huvivero vaikeuttivat kannattavan sirkustoiminnan ylläpitämistä ja 1900-luvun alkupuoliskolla useiden sirkusten elinkaari jäi lyhyeksi. 1920-luvun loppuun mennessä kaikki kotimaiset sirkusyrittäjät olivat lopettaneet toimintansa tai siirtyneet eräänlaisiksi tivolien alihankkijoiksi. Pienet sirkukset olivat olennainen osa tivoleiden ohjelmatarjontaa 1930-luvulla. Enimmillään maassamme kiersi 16 tivoliyksikköä.
Claes Cedercreutz perusti Suomen ensimmäisen nuorten sirkuskerhon, Haminan Teinisirkuksen 1973. Sen innoittamana perustettiin nopeasti muitakin nuorisosirkuksia. Nuorisosirkusten asiaa ajamaan perustettiin Suomen Nuorisosirkusliitto vuonna 1991.
Sirkus Finlandia aloitti toimintansa 21.4.1976. Alusta alkaen omistajana on ollut Jernströmin perhe. Johtajana toimi 1976–2010 Carl-Gustaf Jernström ja 2011 lähtien hänen poikansa Carl Johan Jernström. Finlandialla on ollut myös sisarsirkuksia 1982–1984 Sirkus Kaleva, 1985–1991 Sirkus Finlandia Jr ja 1989–1991 Circus Piccolo. 2002 Jernströmeille myönnettiin Suomen valtion taidepalkinto. Sirkus Finlandian kiertue kattaa koko Suomen. Kiertuekausi alkaa huhtikuussa ja päättyy loka–marraskuun vaihteessa. Sirkus antaa kauden aikana yli 200 näytöstä. Sirkuskaravaani kulkee kauden aikana lähes 8000 km Suomea ristiin rastiin Hangosta Ivaloon. Sirkusteltassa on 1150 istumapaikkaa. Sirkusteltta vaatii 2 500 m² alueen ja tilaa kymmenille ajoneuvolle perävaunuineen. Sirkusteltta pystytetään ja puretaan noin 120 kertaa joka kesä. Lisäksi useimmiten pystytetään myös etuteltta, joka toimii sateensuojana ja jonka alta löytyvät kioskivaunut. Vuoden 2015 näytöstä kävi katsomassa yli 200 000 henkeä. Sirkuksen liikevaihto oli noin 4 miljoonaa euroa. Esiintyjien lisäksi sirkuksessa työskentelee noin 70 henkilöä. Taiteilijoiden lukumäärä orkesteri mukaan lukien on noin 30 henkeä.
Presidentti Urho Kekkonen allekirjoitti 15.8.1980 lain, jolla huvivero päätettiin lopettaa Suomessa. Laki tuli voimaan 1981 alussa. Huviveroa perittiin erilaisista yleisötilaisuuksista, kuten elokuvista, teatteri- ja musiikkiesityksistä, lavatansseista ja tivolinäytännöistä. Vero oli säädetty jo 1915, jolloin Suomi vielä oli osa Venäjää: silloin sitä nimitettiin väliaikaiseksi. Se oli kuitenkin voimassa peräti vuoteen 1980 saakka. Vuonna 1921 sirkus- ja kabaree-esityksistä ja tansseista saaduista bruttotuloista perittiin 50 % ja elokuvien lipputuloista 40 % veroa. Muut huvitilaisuudet saivat pulittaa 10 % tuotoistaan valtiolle.
Suomalaisten Tivolien ja Sirkusten Yhdistys ry on perustettu 1994 ylläpitämään suomalaisten tivoli- ja sirkusalan toimijoiden yhteistyötä ja edistämään tivoli- ja sirkustoiminnan arvostusta sosiaalisesti. Vuonna 2004 rekisteröity Suomalaisten Tivolien Yhdistys ry muutti myöhemmin vuonna 2012 nimensä Suomalaisten Tivolien ja Sirkusten Yhdistykseksi.
Vuonna 2000 syntyi suomalainen Sirkus Caliba perustajanaan saksalainen Ines Ullmann-Dimitrova. Vuonna 2020 se muuti nimensä Sirkus Valentinoksi.
Bulgarialaissyntyinen Florentin Tzvetkov perusti Sirkus Florentinon 2007. Sen toiminta loppui 2016 konkurssiin.
Sirkus Tähti perustettiin 2015. Sirkuksen omistaa egyptiläissyntyinen Samir Abdelmeguid.
Sirkus Tampereella
Suomessa on 1800-luvulla ollut useita sirkusta varten pystytettyjä väliaikaisia rakennuksia. Niitä on ollut ainakin Helsingissä, Turussa, Tampereella ja Viipurissa. Ensimmäinen Helsinkiin tehty sirkusrakennus pystytettiin Erottajalle vuonna 1869. Tampereella väliaikaisia sirkusrakennuksia on ollut mm Rautatientorilla ja Laukontorilla.
Tampereen ensimmäinen nuorisosirkus perustettiin jo vuonna 1976, kun Särkänniemen huvipuiston päällikkö Kari Nieminen ja huvipuiston kenttäpäällikkö Kalevi Sariola perustivat Tampereen Mini-Sirkuksen. Tampere oli Haminan jälkeen toinen paikkakunta Suomessa, jonne perustettiin säännöllisesti kokoontuva sirkuskerho. Kerho julkaisi omaa lehteä, jonka nimi oli Sirkus. Päätoimittajana työskenteli Kari Nieminen. Sen toiminta loppui 1979.
Sorin Sirkus aloitti toimintansa Tampereen kaupungin Nuorisotoimen alaisena kerhona syksyllä 1985. Idean takana oli Tampereen kaupungin nuorisotoiminnan sihteeri Sirpa Ilo, voimistelijat Jouni Kivimäki ja Taina Kopra sekä tamperelaiset sirkustaiteen konkarit Ransu Alhoniemi ja Aaro Laitinen. Ensimmäiset sirkuskerhon treenit pidettiin 25.10.1985 Sorin nuorisotalolla. Siitä sirkuskerho sai nimensäkin. Sirkuskoulussa on tällä hetkellä yli 500 oppilasta. Oma yhdistys perustettiin 1989. Sorin Sirkus aloitti Taiteen perusopetuksen tarjoamisen ensimmäisten joukossa Suomessa vuonna 1993. Tutkintoon johtava sirkuskoulutus alkoi maassamme vuonna 1994–1995.
Sirkusammattilaisia koulutetaan tätä nykyä kahdessa oppilaitoksessa Turussa ja Lahdessa.
Sirkusten ja tivolien vierailupaikkoja Tampereella
ULKOALUEET
1868 Laukontori (Kalatori, Alaranta, Alasatama, Alarannan kauppatori)
1870-luvulla Lasimestari Lindbergin talo (aiemmin Oslanderin talo) Kauppatorilla
1870-luvulla Alkeiskoulun koulukartano Kauppakatu 4
1870-luvulla Seurahuone eli Societetshus (Susiteetti) Keskustorilla (Kauppatorilla)
1870-luvulla Kauppatori (Keskustori, Suurtori, Isotori, Kirkkotori)
1884 entinen kasarmin tontti Kyttälässä
1884 Rosendahlin huvila Pyynikillä
1889 Seurue Reimers Joselinin kentällä
1889 Seurue Olsén Joselinin kentällä
1893 Kääpiöpariskunta Keskustorin Seurahuoneella.
1896 Ducander Hevostori (nyk. Pyynikintorin lähellä)
ennen 1905 Teknillisen oppilaitoksen paikalla.
1900-alku Sirkus Reimers. Kahtena eri vuonna.
1911 Aleksanterintori (1897–1927) (ennen 1897 Pyynikentori) (tuttavallisesti Plassi) (nyk. Pyynikintori)
1916 Pispalan Työväentalon tontti
1916 Messukylän VPK
1920 Sirkus Finlandia, Läntinen puistokatu 20 (nyk. Metson paikalla Hämeenpuistossa)
1917 Raittiusseura Taiston talo, Aleksanterinkatu 29
1919 Rav Villensauna Hämeenkatu 26
1920 Läntinen puistokatu 20 (nyk. Metson paikalla Hämeenpuistossa)
1927 KP Hermeksen piha Lapintie 4
1928 Aleksanterinkatu 23
1928 Raittiustalon pihalle Amurissa
1930 Kyttälänkadun ja Aleksanterinkadun kulmassa
1930 Mustalahti satama
1931 Sorin aukio
1937 Pispalan VPK:n piha
1934 Ratina
1950 VPK:n talon viereisellä kentällä (Uimahallin tontille)
1949-61 Hippos Trolle Rhodin Zoo Cirkus
1952 Pyynikin urheilukenttä
1981 Haminan TS Härmälän lentokentällä
1932-1967 Finlandia ym Eteläpuiston vanha speedway-rata1960 Nekalan apteekin vieressä (Scandinavian Elephant Tournee)
Nalkalan kenttä vuoteen 2004 asti
Jäähallin kenttä Vapaa-ajanmaa
Amurin pallokenttä
1975 Hakametsän Vapaa-ajan maan kenttä
1970-luku Tennishallin alapuolella olllut kenttä
Hervanta
2007 Hakametsän Jäähallin asvalttipihalla Florentino
Tullikamarin aukio
2017 Pakkahuoneen aukio
HUVIPUISTOT
1972–1973 Neulan huvipuisto
1975 Särkänniemi
Tallipihalla karuselli ja esiiintyjiä
SISÄTILAT
1893 Kaupunginhotelli (Kauppakatu 1)
1911 Hämeen Pohjan talo (nyk.) Pantin talo Puutarhakadulla
1912 Seurahuone
1913 Pispalan Työväentalo
1917 Waudeville-näytöksiä Tampereen Teatterissa
1930 Tampereen T.Y:n Konserttisali
1950 VPK:n talo Pirkankadulla
1965 Hakametsän jäähalli
