Tanssi talouskoulusta teatteriin
Sylvi jätti keskikoulun kesken ja jatkoi ammattikoulun talouslinjalla. Kun Porin Teatteri haki avustajia, Sylvi raahasi kotoaan gramofonin ja pari levyä teatteriin, tanssi musiikin tahdissa näytteen osaamisestaan – ja hyväksyttiin. Ammattikoulun päätyttyä 17-vuotiaalle Sylville oli tarjolla hyvä piian paikka, oma huone, täysi ylöspito ja vähän rahapalkkaakin. Teatteri tarjosi vakituista, lähes palkatonta harjoittelijan paikkaa. Sylvi valitsi teatterin. Ensimmäiset tehtävät olivat pieniä sivuosia. Sylvin neljäs takarivin rooli oli Emmerich Kálmánin operetissa Sirkusprinsessa. Subrettiosaa lauloi ja tanssi Aune Häme, jonka raskaus Sylvin onneksi eteni niin pyöreäksi, että hän joutui väistymään. Ohjaaja Glory Leppänen ”löysi” hänen tilalleen Sylvi Salosen. Sylvi osti kauppahallista taftia, teetti itselleen operettiasun ja valloitti porilaiset. Tähti oli syttynyt. Sylvi oli 17-vuotias.
Operettihepenissä rintamalla
Marraskuun lopussa 1939 syttyi talvisota.Tammikuussa 1940 Poria pommitettiin. Teatteri oli suljettu. Sylvi laskosti sideharsoliinoja ja lauloi sairaalassa Kálmánin valsseja haavoittuneille sotilaille. Välirauhan aikana teatterikiertueita pitkin Suomea ja ensimmäinen elokuvarooli, Tavaratalo Lapatossu & Vinski. Porin Teatterissa oli ensi-iltoja parin viikon välein. Sylvi kävi Helsingissä laulutunneilla ja oli asemalaiturilla katsomassa, kun presidentti Kyösti Kallio virastaan luopuneena oli lähdössä kotiin Nivalaan. Tungoksessa Sylvi ei nähnyt, mitä tapahtui. Seuraavan päivän lehdestä hän luki, että vanha presidentti oli kuollut marsalkka Mannerheimin käsivarsille. Juhannus 1941. Jatkosota. Sylvi Salonen kävi lottakurssin ja pääsi kansanhuoltoon järjestelemään papereita ja ostokuponkeja. Isä Lauri Salonen osti Sylville pianon. Sylvi lähti Kannakselle lääkintälotaksi, mutta hänet vedettiin operettihepenissään viihdytyskiertueille laulamaan ja tanssimaan. Niin etulinjat kuin sotasairaalat Kannakselta Itä-Karjalaan tulivat tutuiksi. Kenraali Hersalo lähetti kiitoskirjeen.
Glory Leppäsen mukana Tampereelle
Porin Teatterin johtaja Glory Leppänen siirtyi Tampereen Teatterin johtajaksi syksyllä 1943. Hän toi mukanaan tamperelaisille raikkaan tuliaisen, 23-vuotiaan operettiprimadonnan ja suurissa draamatehtävissäkin kouliintuneen Sylvi Salosen. Ensimmäiseksi uusi näyttelijä sai keskeisen osan Ilmari Hannikaisen Talkootansseissa. Enteellistä: Tampereen Työväen Teatterin uusi johtaja Eino Salmelainen kävi seuraamassa harjoituksia. Vielä ennen joulua Sylvi lauloi ja tanssi Porista tuomassaan asussa Kreivitär Marizan nimiroolin. Aamulehden kriitikko Olavi Veistäjä kiitteli – tosin varauksin. Sylvi jatkoi laulutunteja ja kävi vielä rintamakiertueillakin. Sylvi oli TT:n vetonaula kuusi vuotta. Roolit vaativat laajaa osaamista: operetteja, Minna Canthia, Kaj Munkia, Gogolia, Tolstoita. Shakespearen Venetsian kauppias ja Othello, Schillerin Maria Stuart, Hoffmannsthalin Jokamies, Leo Tolstoin Ylösnousemus. Teosluettelo kertoo Sylvin venymisestä vaativiin tehtäviin, mutta myös Glory Leppäsen ja TT:n kunnianhimosta. Poliisikin puuttui peliin. Kommunisti-sisäministeri Yrjö Leinon mahtikäskyllä lopetettiin Arijoutsin kevyt hulluttelu Syntymämerkki kesken esityksen keväällä 1946 – ulkopoliittisesti loukkaavana. Sylvi esiintyi TT:ssä kuuden vuoden aikana 50 näytelmässä. Tamperelaisten teatterien kesken oli kirjoittamaton sopimus, että naapurilta ei ”osteta” näyttelijöitä. Eino Salmelainen unohti sopimukset. Hän nappasi Sylvi Työväen Teatteriin v. 1949.
Teatterinsa ”ensimmäinen nainen”
Eino Salmelainen kirjoitti muistelmissaan Sylvi Salosesta: ”Teatterinsa ensimmäinen nainen. Primadonna kiistattomasti.” Salmelainen luetteli, että Sylvi omisti auton, hienon asunnon, kesähuvilan ja oikein oman saaren. ”Kaiken hän on hankkinut omalla työllään.” Töitä Sylvi toden totta teki. Hän esiintyi 36 vuoden aikana TTT:n ja Kellariteatterin näyttämöillä lähes 150 näytelmässä, joista Eino Salmelainen ohjasi yli 40. Salmelaisen jälkeen 1960-luvulla Sylvi oli Eugen Terttulan luottonäyttelijä. Sylvi muisteli keskeisiä roolejaan sellaisissa näytelmissä kuin Camus’n Oikeamieliset, Wuolijoen Niskavuoren naiset, Shakespearen Macbeth ja Hamlet, Brechtin Sezuanin hyvä ihminen ja Kaukasialainen liitupiiri, Eeva-Liisa Mannerin Uudenvuoden yö ja Linnan Täällä Pohjantähden alla sekä musikaaleissa Viulunsoittaja katolla ja My Fair Lady. Laaja kaari! Eläkkeelle jäätyään Sylvi sanoi: ”Tähän teatteriin juurtuu. Joku on käynyt Helsingissä, mutta tullut takaisin. Täällä on myös hyvin uskollinen yleisö, joka vaistoaa herkästi, jos näyttelijä ei ole aito.” Sylviään TTT:n yleisö rakasti. Hän jos kuka oli aito.
Musta pantteri
Yleisö kaipasi Sylviä. Hän vieraili vallankin 1970-luvulla useissa teattereissa. Pyynikin Kesäteatteri mainitsee hänet nimekkäimpien näyttelijöittensä joukossa. Sylvi lauloi rakastamiaan chansoneja, levytti ikivihreitä, esitti monologeja, mm. Spoon River-antologian Keniassa Karen Blixenin tilalla. Vielä eläkevuosinaan hän jatkoi tv-työtään, joka oli alkanut pitkään jatkuneessa sarjassa Heikki ja Kaija. Menestys oli myös Tankki täyteen-sarja sekä vielä 1990-luvun lopulla Tuliportaat-sarja, jossa Sylvi hallitsi lujana lehtitalon omistajana. Seitsemässä elokuvassakin Sylvi esiintyi. Teatterineuvos Sylvi Salonen kuoli 83-vuotiaana 23. joulukuuta 2003. Toinen saman aikakauden ikimuistettava TTT:n näyttelijä ja Sylvin työtoveri, professori Veikko Sinisalo oli kuollut viikkoa aikaisemmin. Tampereen tuomiokirkossa vietettiin peräjälkeen kahden rakastetun, unohtumattoman taiteilijan siunaustilaisuutta. Sylvi oli oma epäsovinnainen itsensä loppuun asti. Hyvissä ajoin hän hankki tulevalle haudalleen Porin vanhalle hautausmaalle luonnollisen kokoisen, mustasta kivestä veistetyn pantterin.
Sylvi Inkeri Salonen
– Tampereen Työväen Teatteri 1949-85.
– Pyynikin, Lahden ja Mikkelin kesäteatterit, Ilmajoen musiikkijuhlat.
– Tv-rooleja, omia monologi- ja lauluesityksiä 1990-luvun puoliväliin asti.
– Tasavallan presidentin valitsijamies 1982 ja 1988.
– Teatterineuvoksen arvonimi 1983.
– Suomen Leijonan, teatterijärjestöjen ja Tampereen kaupungin kunniamerkkejä sekä Pro Pori-mitali. Suomen Näyttelijäliiton kunniajäsen. Valtion taiteilijaeläke 1986.
– Muistelmateos Sylvi (1981, toim. Raimo Seppälä).
