Teatterimuseo teatterikasvatuksen syventäjänä

Leo Levanen 1000px
14.01.2022
Museohanke

Teatteritaiteen merkittävä kehittäjä Konstantin Stanislavski on osuvasti todennut, että suuri taide edellyttää suurta sanomaa, suurta taiteilijaa ja suurta yleisöä. Pitkälle retoriikan periaatteiden mukaisesti sanoman ja sen ilmaisun, esittämisen vakuuttavuus ja vaikuttavuus sekä yleisön huomiointi ovat niin ratkaisevat tekijät teatterinteossa, että heikoin lenkki niiden eli draaman sanoman, sen tulkitsijan ja yleisön välisessä vuorovaikutuksessa määrää teatteriesityksen tason.

Teatterinteon ja samalla teatterikasvatuksen ydin on draaman teatteritulkinta, teatteriesitys viestintänä ja vaikuttamisena. Teatteritaiteellinen viestintä ja vaikuttaminen ovat taiteen valtaa, vallankäyttöä ja vaikutuskykyä. Draaman tulkinnassa, teatteriesityksessä viestintä ja vaikuttaminen ovat sanoman viestintää sanomalla vaikuttamiseksi. Tässä prosessissa eli teatteritaiteellisessa viestinnässä ja vaikuttamisessa taiteilijan merkittävimmät ja määräävimmät mahdollisuudet ja keinot vaikuttaa, käyttää valtaansa ovat kyky ja taito sulauttaa tavoitteensa, tarkoituksensa taiteelliseksi totuudeksi ja tämän rakentamaksi vakuuttavaksi ja vaikuttavaksi sanomaksi sekä tämän sanoman vakuuttavaksi ja vaikuttavaksi viestinnäksi.

Draaman ja sen sanoman tulkinta on draaman tulkitsijan luomistyön yhdistämistä draamakirjailijan luomistyöhön siten, että teatteritaiteellinen luomistyö huipentuu näyttelijöiden ja yleisön väliseen yhteistyö- ja vuorovaikutusprosessiin teatteriesityksessä. Ohjaaja ja näyttelijät täydentävät oman tavoitteensa ja tarkoituksensa mukaisesti kirjailijan eli draaman sanoman teatterintekijöiden eli draaman ja sen tulkinnan sanomaksi, joka selventää ja syventää draaman tulkitsijan käsityksen mukaisesti kirjailijan ajatusta ja tarkoitusta. Teatteriesityksessä katsojat täydentävät sitä omalla ajattelullaan ja tulkinnallaan. Täten teatteritaide edellyttää myös yleisöltä aktiivista ja produktiivista osallistumista draaman tulkintaan sen syvälliseksi ja kriittiseksi ymmärtämiseksi ja arvioimiseksi.

Teatteritaiteellinen yhteistyö ja vuorovaikutus perustuvat pitkälle sanoman tulkinnan vakuuttavuuden ja uskottavuuden ohella osallistamiseen eli näyttelijöiden kykyyn saada yleisö mukaan esitykseen, draaman tulkintaan sen vastaanottajina ja osallistumiseen eli katsojien haluun ja kykyyn tulla mukaan esitykseen, draamallisen toiminnan omaan tulkintaan, ymmärtämiseen ja arviointiin katsojina. Teatterikasvatuksellinen osallistaminen ja osallistuminen eivät rajoitu vain teatteriesitykseen, vaan draaman tulkinnan annin kypsyttely, sanoman ja sen merkityksen ymmärtämisen syventyminen ja arviointi jatkuvat pitkälle arkielämässä. Tätä prosessia samoin kuin muuta teatterintekoon perehtymisen syventymistä sekä draaman tulkintaan osallistumiskyvyn kehittymistä edistää merkittävästi teatteriesityksen lisäksi, ohella tapahtuva teatterikasvatus.

Teatteritaiteellisen vaikuttamista ja vaikutusta on luonnehdittu osallistavaksi, voimakkaaksi ja syvälliseksi, mutta konkreettisesti ainutkertaiseksi tässä ja nyt -tilanteeksi ja -kokemukseksi. Muiden museoiden tavoin teatterimuseon tärkeä anti on se, että se kykenee ajallisella ulottuvuudella, historiallisesti syventämään teatteriperinteen tuntemusta omakohtaisena konkreettisena kokemuksena sekä lisäksi tarjoamaan siinä tiettyä teatteritaiteellisen ainutkertaisuuden tuntua.

Teatteritaiteen yhteiskunnallinen vaikutus on pitkälle todellisuuden ja ihmisen tietoisuuden vuorovaikutuksen eli yksilön tajunnan, tietoisuuden ja toisaalta hänen yhteiskuntansa ja muun elämäntilanteensa sekä muuttuvan maailman vuorovaikutuksen tulkintaa, ymmärtämistä ja kehittämistä. Tässä draamallinen toiminta sekä sen kuvitteellinen totuus ja todellisuus kuvaavat ja selittävät tosielämän toimintaa ja sen reaalista totuutta ja todellisuutta. Kuvitteellisena totuutena ja todellisuutena draamallisen toiminnan todellisuus on ehdollista ja siten vaikuttaakseen edellyttää sanoman ja sen tulkinnan vakuuttavuutta ja uskottavuutta, joita varsinkin eläytyminen pystyy rakentamaan.

Nukketeatteria on luonnehdittu elottoman esineen elävöittämisen ja elävöitymisen ihmeeksi. Varsinkin lapset eläytyvät helposti nukketeatteriesitykseen ja siten kokevat syvällisesti sen draamallisen toiminnan. Tällä tavalla, lasten tavoin eläytymällä asennoitumalla teatterimuseo voi tarjota tietynlaisen esineiden elävöitymisen kokemuksen. Teatterimuseossa kävijällä on mahdollisuus sekä eläytymällä elävöittää teatteriperinnettä pitkälle konkreettiseksi tässä ja nyt -kokemukseksi että nykyhetkestä käsin etäännyttämällä, vieraannuttamalla tarkastella ja arvioida teatterintekoa ja muuta teatterihistoriaa laajemmasta aikaperspektiivistä ja muusta uudesta näkökulmasta. Tämä edistää halua ja kykyä tulkita ja ymmärtää draaman teatteritulkintaa teatteriesityksessä aiempaa luovemmin, syvällisemmin ja laajemmin uusista näkökulmista.

Teatterimuseo täydentää omalla korvaamattomalla tavallaan teatterikasvatuksen mahdollisuuksia, varsinkin tärkeässä kyvyssä saada yleisö kiinnostumaan teatterista, nauttimaan esityksestä ja kiinnittymään vakinaiseksi teatterissakävijäksi. Teatterimuseossa käynti voi jopa saada ihmiset omaksumaan teatterin tärkeäksi osaksi elämäänsä.

Museohankkeen taustaa

Leo Levanen

Muita julkaisuja aiheesta (jos löytyy):
Tampereen Teatterimuseo