Tampereen Teatterin johtaja 1923–1924
Karl Theodor Bäckman oli helsinkiläisen maalarimestarin poika, joka hakeutui 17-vuotiaana lyseolaisena Helsingin Työväenteatterin riveihin. Sitä seurasi lyhyt pistäytyminen Tampereen Teatterissa, josta Teuvo Puroksi nimensä suomentanut näyttelijä siirtyi 17 vuodeksi Suomen Kansallisteatteriin vuonna 1906.
Teatterityön ohella Puro teki suomalaisen elokuvan historiaa. Hän toteutti vuonna 1907 ruotsalaisen kuvataiteilijan Louis Sparren ja tämän maanmiehen, kuvaaja Frans Engströmin kanssa ensimmäisen suomalaisen näytelmäelokuvan Salaviinanpolttajat. Seuraavalla vuosikymmenellä Puro ja hänen Kansallisteatterin kollegansa jatkoivat filmihommia Engströmin kanssa kuvaten vuonna 1913 mm. Minna Canthin näytelmiin perustuvat Anna-Liisan ja Sylvin.
Teuvo Puro oli perustamassa itsenäistyneeseen Suomeen myös Suomi Filmi Oy:tä ja Oy Komedia Filmi Ab:tä, joiden puitteissa hän, teatterityönsä lomassa, käsikirjoitti ja ohjasi 1920-luvulla kuusi korkeatasoista elokuvaa. Puro näytteli yhteensä yhdeksässä elokuvassa, myös omissa ohjauksissaan.
Teuvo Puro palkattiin vuonna 1923 Tampereen Teatterin johtajaksi. Kaksivuotisella kaudellaan Puro suomensi ja ohjasi näytelmiä sekä näytteli. Aleksis Kiven päivänä 10.10.1923 Eskon roolissa Nummisuutareissa nähtiin 39-vuotias teatterinjohtaja, joka oli näytellyt saman roolin vuotta aiemmin Kansallisteatterissa.
Kireä taloudellinen tilanne koetteli johtajan ja johtokunnan hermoja. Valtionapu, Tampereen kaupungin tuki ja Tampereen Säästöpankin vuotuinen lahjoitus olivat säilyneet summiltaan samoina, mutta inflaatio oli syönyt arvosta puolet. Lisäksi valtionavustus oli suureksi osaksi maksettava takaisin huviverona, mitä pidettiin huutavana vääryytenä. ”Kaupungin rouvien ja neitosten” uutterasti järjestämillä arpajaisilla paikattiin budjettia.
Johtaja Puro pyrki huojentamaan kassavajetta keventämällä tarjontaa ulkomaisilla laulunäytelmillä, komedioilla ja opereteilla, jolloin kriitikoiden kaipaamat ”parhaat draamat” saivat väistyä. Puron kaksivuotiskauden ohjelmistoa on luonnehdittu historiikeissa kunnianhimottomaksi ja kevyeksi, mutta helppohan se on jälkikäteen motkottaa. Teatteri porskutti kuitenkin eteenpäin, mikä lienee pääasia. Ja Puron jälkeen puikkoihin tarttui itse Eino Salmelainen, joten sitä ”parempaa draamaakin” oli luvassa.
Teuvo Puro palasi 1925 Kansallisteatterin näyttelijäksi, jossa teki kehuttua jälkeä vakavissa, realistisissa roolitulkinnoissaan aina 1950-luvulle asti.
Teuvo Puro ehti huseerata myös järjestöpuolella toimien kahteen otteeseen Suomen Näyttelijäliiton puheenjohtajana, yhteensä 10 vuotta, sekä vielä pitemmän ajan Suomen Näyttämöiden Liiton puheenjohtajana. Teuvo Purolle myönnettiin Suomen ensimmäinen teatterineuvoksen arvonimi vuonna 1948.
