Tuija Vuolteen näyttelijänura alkoi jo pikkutyttönä.
Isä, Antti Vuolle, näytteli Kalle Aaltosen morsiamessa Kajaanissa ja otti noin viisivuotiaan tyttärensä mukaan näyttämölle. Tuija oli yksi valkoisiin pukuihin puetuista pienistä merisotapojista.
Siitä alkoi pitkä ja vaiherikas ura, joka on kestänyt jo 62 vuotta eikä vieläkään ole loppunut. Vaikka Tuija Vuolle täytti juuri 80 vuotta, palo näyttelemiseen ei ole sammunut.
Kajaanissa syntynyt Tuija Vuolle muutti äitinsä kanssa Poriin seitsemänvuotiaana – äiti halusi palata kotikaupunkiinsa. Tuijan veli Olavi oli hukkunut kuusivuotiaana Kajaanin Ämmäkoskeen, ja hänet löydettiin vasta viikon päästä. Se oli koko perheelle suuri tragedia – vanhemmat erosivat pian sen jälkeen.
Tuija ikävöi kovasti isäänsä ja lähti Porista yksin alle kymmenvuotiaana hakemaan häntä Sotkamosta asti. Isä heltyi ja palasi perheen luo. Työpaikan hän sai Porin teatterista, mutta menetti sen liiallisen alkoholin käytön takia ja päätyi yövartijaksi.
– Isälläni oli samat piirteet kuin minulla: tietty epävarmuus ja huono itsetunto. Onneksi minun ei ole tarvinnut turvautua alkoholiin, pohtii Tuija.
Rauha-äiti oli parturi ja tutuiksi tulleet näyttelijät alkoivat käydä hänen liikkeessään. Sieltä Tuija Vuolle keksittiin näyttämölle.
– Kaarlo Kytö oli leikkauttamassa hiuksiaan ja nähtyään minut hän kysyi äidiltä voisinko tulla Kreivitär Maritza -operettiin Sarin rooliin.Tietysti menin mielelläni ja sain jopa lausua vuorosanat: ”Sarill’ ei oo lahjaa lain, siksi niiaan vain”. Äidiltä ruinasin aina, että saisin jäädä katsomaan esityksen loppuun asti, muistelee Tuija uransa alkuvaiheita.
Tuija halusi jo nuorena näyttelijäksi, se oli hänelle itsestään selvää. Hän kävi balettikoulua ja näytteli koulun näytelmissä. Pääsy Salli Karunan oppilaskouluun oli askel eteenpäin. Vuonna 1961 hän pääsi Porin teatteriin harjoittelijaksi. Ensimmäinen näytelmä oli Meidän kaupunkimme.
– Porissa oli siihen aikaan paljon hyvin näyttelijöitä: Anita Seitava, Heikki Hannula, Kerttu Nieminen, Alli Häjänen, Keijo Lindroos sekä Airi ja Raikko Pihlajamaa. Jumalaisen kauniin Airin kanssa pääsin samaan pukuhuoneeseen ja sain häneltä jopa elämäni ensimmäiset rintaliivit.
– Muistelen usein Porin aikoja ja näen teatterista uniakin. Kuljen sokkeloisissa kulisseissa tai olen väärissä roolivaatteissa. Teatteri on todella kaunis ja kodikas. Muistan vieläkin sen ominaistuoksun.
Uran käännekohdaksi osui tamperelaisen Hilkka Silasen Poriin ohjaama Yllättävä kälyni. Silanen oli kehunut nuorta näyttelijää ja pian talousjohtaja Simo Tavaste soitti ja pyysi Tuija Vuolteen Tampereen Teatteriin. Siellä hän viihtyi vuodesta 1965 vuoteen 2010 ja näytteli pitkään eläkkeellä ollessaankin. Ensimmäinen rooli oli näytelmässä Hyväsydämisiä hupsuja.
Koska Tuija Vuolle on aina ollut kaunis, hän sai tehtäväkseen näytellä varsinkin alkuaikoina paljon tyttörooleja ja bulevardikomedioita. – Minusta tuntuu, että jos on nuori ja nätti, pidetään vähän tyhmänä. Helge Hansila sanoi minulle usein, että ”älä sitten tyttö nojaa ulkonäköösi, siinä käy huonosti”. Keväällä 1965 näyttelin Helsingissä Isien koulu -näytelmässä. Hämmennyin , kun ohjaaja neuvoi minua ”hymyile vain kauniisti, se riittää”.
– Simone de Beauvoirin kirjalla Toinen sukupuoli oli minulle suuri merkitys. Se oli kuin hyvä oppikirja naisen asemasta ja sain siitä paljon elämänviisautta.
Tärkeä vaihe Vuolteen uralla oli pääsy Kaisa Korhosen Tampereen Teatterin yhteyteen perustamaan Musta rakkaus -ryhmään. – Kaisa veti ensin Työväen Teatterin tiloissa koulutuksena Tsehovin Lokin, ja siitä lähti idea uuteen ryhmään. Mukana olivat myös Pirkko Hämäläinen, Hannu ”Puntti” Valtonen, Tom Lindholm ja Raimo Grönberg. Näyttelimme TT-Frenckellissä Tulitikkuja lainaamassa, Otellon, Rikoksen ja rangaistuksen, Riistapolun, Pelikaanin ja Korhonen, Korhonen -näytelmät. Se oli upea kokemus – meitä oli pieni intensiivinen ryhmä, kiittelee Vuolle.
Tuija Vuolteen näyttelijäuralle Musta rakkaus- ryhmä oli merkityksellinen – se teki haasteellista ja kunnianhimoista teatteria. Korhosen ohjauksessa hänestä kehittyi entistä vahvempi luonnenäyttelijä.
Myöhemmin hän loisti muiden muassa näytelmässä Pitkän päivän matka yöhön Kalle Holmbergin ja Lasisessa eläintarhassa Anna-Elina Lyytikäisen ohjauksissa.
Yksi Vuolteen väkevimmistä tulkinnoista oli Aliiden rooli Sofi Oksasen Puhdistus- näytelmässä, jonka ohjasi Mikko Viherjuuri. Siinä hän vietti myös 50-vuotistaiteilijajuhlaansa vuonna 2010. Pian sen jälkeen Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle teatterineuvoksen arvonimen. – Olin liikuttunut ja äärettömän onnellinen, että teatterikoulua käymättömänä sain tällaisen kiitoksen työstäni, kertoo Tuija.
Tuija Vuolle on näytellyt paljon myös Komediateatterissa. Mieleen ovat jääneet Suloinen myrkynkeittäjä, Viisi naista kappelissa, Lumikit, Pukija ja Kvartetti. Viime kesänä hänellä oli kaksoisrooli Korpelan kujanjuoksu -näytelmässä.
Suuri yleisö tuntee Tuija Vuolteen kuitenkin parhaiten televisiosta. Viola Turpeinen hurmasi maalaiskomedioissa Vain muutaman huijarin tähden, Peräkamarin pojat, Mooseksen perintö ja Turvetta ja timantteja. Ja kukapa ei muistaisi legendaarisen Reinikaisen sosiaalityöntekijä Aili Hinkkaa! Viimeisin tv-rooli Tuijalla on ensi joulun tienoissa esitettävässä kolmiosaisessa lasten sarjassa.
Tuija Vuolle on näytellyt yli 150 roolia. On kuitenkin yksi rooli, jonka hän olisi halunnut tehdä ja ehkä voisi vielä näytelläkin. – August Strindbergin Kuolemantanssin Alice on ollut pitkään haaveissani. Suosikkivastanäyttelijäni Ismo Kallio teki sen Helsingissä Tea Istan kanssa ja sanoi, että mekin voisimme sen esittää. Olimme tehneet yhdessä TT:ssa Dario Fon komedian Avoin liitto – lähes levällään ja Komediateatterissa Kultalammen. Nyt yhteistyö ei ole enää mahdollista, mutta uskon, että Alicen rooli olisi minulle sopiva – olen itsekin elänyt vaikean ja haastavan avioliiton.
Tuija Vuolle löysi jo Porissa asuesssaan kumppanikseen nuoren toimittajan Erkki Wessmanin. Yhdessä muutettiin Tampereelle, kun Tuija sai töitä Tampereen Teatterista. Myöhemmin Erkistä tuli Lehtimiehet -yhtiön, erikoisesti Hymyn, tähtitoimittaja. Naimisiin he menivät vuonna 1965, mutta erosivat monen myrskyn jälkeen vuonna 1995.
– Alkoholi varjosti avioliittoamme ja aiheutti paljon ongelmia. Erkki olisi ollut aivan ihana aviomies, jos hän olisi ollut raitis.
– Ostin erotessa itselleni asunnon Aleksanterinkadulta, mutta nukuin siellä vain yhden yön. Emme päässeet Erkin kanssa irti toisistamme, tunteet olivat vahvoja. Jatkoimme asumista Rautatienkadulla, Tuomiokirkon vieressä, ja poikamme, muusikko Jaan Emerik – Janne – asuu nyt hankkimassani asunnossa. Erkki kosi minua sairaalassa kuolemaansa edeltävänä päivänä. Emme kuitenkaan ehtineet avioitua uudelleen – hän kuoli vuonna 2011, kertoo Tuija.
Kun miettii Tuija Vuolteen uraa, ei uskoisi, että Ratsulan vaatetusliikkeessä Porissa työskennellessään hän oli arka ja ujo tyttö. – Minulle sanottiin siellä ettei saa mennä takkien taakse piiloon vaan pitää myydä. Eräänä keväänä johtaja Gösta Ratsulan toimesta järjestettiin tapahtuma Poikeljärven Paviljongissa. Minut valittiin siellä Miss Poikeljärveksi ja lehdistön ihannetytöksi. Olenkin nauranut, että jos joskus kirjoitan muistelmat, kirjan nimeksi tulee ”Miss Poikeljärvi muistelee”.
Nykyisin Tuija Vuolteen vapaa-ajan täyttää innokas käsitöiden tekeminen. – Minulla on koko ajan kudin kädessäni ja villapaitoja ja muita neuleita syntyy hurjaa vauhtia. Olen tosi innostunut neulomisesta; värien ja mallien suunnittelu on rentouttavaa. Nuorena jopa haaveilin muotialasta, vaikka näytteleminen oli toki ykköshaave. Se on ollut elämäni täyttymys ja antanut minulle paljon. Ehkä vielä saan tehdä jotain – palo näyttämölle on vahva. En millään malttaisi jäädä lopullisesti eläkkeelle, paljastaa Tuija Vuolle.
Tuija Vuolle
• Synt. 22.5.1942 Kajaanissa
• Puoliso toimittaja-kirjailija Erkki Wessman 1931- 2011
• Poika muusikko Jaan Emerik (Janne) Wessman, 1974
• Kaksi bonuslasta: Lili Wessman 1954 ja Katja Salonpää 1958
• Porin Teatterin harjoittelija 1961-63, näyttelijä 1963 -65
• Tampereen Teatterin näyttelijä 1965 – 2010, jatkoi näyttelemistä eläkkeelläkin
• Vierailuja Riihimäen Teatterissa ja Samppalinnan, Pyynikin, Oulun, Joensuun ja Laajavuoren kesäteattereissa sekä Tampereen Komediateatterin Päänäyttämöllä ja Ulkonäyttämöllä
• Tampereen Yliopiston vt. lehtori 1988-89, jaettu Tiina Weckströmin kanssa
• Suomen Näyttämötaiteen hopeinen ansiomerkki
• Eino Salmelaisen palkinto 1999
• Suomen Näyttelijäliiton kunniajäsen
Rooleja Tampereen Teatterissa mm.
– Nukkekoti, Kaktuksenkukka, Avoin liitto – lähes levällään, Maria, Pitkän matkan päivä yöhön, Lasinen eläintarha, Piina, Puhdistus
– Musta rakkaus-ryhmän esitykset
– Lukuisia rooleja televisiosarjoissa ja elokuvissa
