Pitkän uran näyttelijänä, lausuntataiteilijana, laulajana ja ohjelmatoimiston vetäjänä tehnyt Ahti Jokinen oli jo lapsena kova esiintymään.
– Minua pyydettiin aina laulamaan Eldankajärven jää, on taakse jäänyttä elämää… – sotien jälkeistä aikaa kun elettiin. Kerran kuulijaksi sattui koppalakkipäinen asemapäällikkö ja säikähdin häntä niin, että sain kovan esiintymiskammon. Vasta teatterikoulussa pelko hellitti, kertoo Ahti Jokinen uransa alkutaipaleesta.
Monipuolinen taiteilija Ahti Jokisesta sukeutuikin. Hän aloitti Birgitta Kiviniemi-Cheremeteffin tanssikoulussa 1969.
– Samana keväänä Rauli Lehtonen kiinnitti minut Tampereen Teatteriin miestanssijaksi ja olin mukana Dorian Grayn muotokuvassa. Sattumalta viimeinen teatteriroolinikin oli samassa talossa näytelmässä Eläkepommi vuonna 2006.
– Nätyyn, Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitokselle, pääsin opiskelemaan vuonna 1969. Valmistuttuni sain työpaikan Porin Teatterista ja kahden vuoden jälkeen Suomen Kansallisteatterista, jossa olin vuoteen 1984 asti. Leif Wager oli kuusi vuotta pukuhuonekaverini ja häneltä opin paljon. Hänellä oli tapana tulla teatterille jo tuntia, puoltatoista ennen esitystä. ”Yritän opiskella suomenkieltä”, norjalaissyntyinen Wager kertoi. Ihmisenä hän oli mitä hienoin, ja hänellä oli taito päästä ihmisten sydämen alle, kiittelee Jokinen.
– Kansallisesta on mieleeni jäänyt erityisesti Kuningas Juhana -näytelmä, joka oli Heikki Nousiaisen ja minun tulikaste.
Mahtavaa oli myös saada Kansallisen Kai Savolalta puhelinsoitto ”jos me kutsuisimme teidät tänne”. Säikähdin ja totesin, että minulla on huomenna Tulipunakukan ensi-ilta täällä Porissa. Ajattelin, että myös opettajaltani , professori Eino Salmelaiselta pitäisi kysyä asiasta. Sain hänet puhelimella kiinni ja hän vastasi rohkaisten ”kyllä sinä siellä pärjäät”. Viihdyinkin Helsingissä yhdeksän vuotta, muistelee Ahti Jokinen.
Kansallisteatterin aikana Ahti Jokinen oli myös kiinnityksellä Lahden kaupunginteatterissa ja Tampereen Työväen Teatterissa – kolmessa teatterissa siis vuonna 1984.
– Aika sukkuloimista se oli, muistelee Jokinen, joka pitää yhtenä mieleen painuneimmista töistään Lahdessa esitettyä Van Gogh ja postinkantaja -näytelmän nimiroolia.
– Se oli mennyt jo Turussa pääroolissa Esko Salminen ja siitä jotkut ottivat paineita. Aika tyytyväinen sain kuitenkin olla, ja yhteistyö Ola Johanssonin kanssa oli antoisaa. Se oli Lahden uuden teatteritalon Juhani-salin vihkiäisnäytelmä vuonna 1983.
-Työväen Teatterista muistan myös erityisesti uuden talon vihkiäisnäytelmän, Moreenin, jossa sain näytellä muiden muassa Maija-Liisa Majanlahden, Veijo Pasasen, Raili Veivon ja Veikko Sinisalon kanssa. Työviksen Kellariteatterissa esitettiin Lars Norénin näytelmää Yö on päivän äiti, jossa onnistuimme koko työryhmä.
Näyttelemisen ohella Ahti Jokinen alkoi pitää yhden miehen lausuntailtoja. Itse legendaarinen Veikko Sinisalo nimitti hänet työnsä jatkajaksi – olihan Sinisalo näyttelijäntyön ohella kiertänyt omien runoiltojensa kanssa maata ristiin rastiin. Jokinen on valmistanut jo 12 lausuntailtaa, joissa kirjailijoina ovat olleet muun muassa Pentti Haanpää, F.E. Sillanpää, Aleksis Kivi, Eino Leino, Väinö Linna, Lauri Viita, Samuli Paronen, Veikko Huovinen sekä Laulu Suomelle-produktio .
Laulaminen on aina kuulunut Jokisen elämään. Nääsboys-kvartetin kanssa hän on esiitynyt pitkään. Myös omia levyjä on syntynyt; Tangolevy sai suuren suosion.
Miehen tie ilmestyi 75-vuotispäivän kunniaksi vuosi sitten. Nyt on tekeillä uusi levy, jossa on muuan muassa laulu Halaa äiti minulta pelko pois. Se on Ahdin ja pojan tyttären Vilman 17 v. yhdessä laulama koskettava tarina, jonka on säveltänyt Vesa Tuomi ja sanat Ahti Jokisen.
Miehen tie-levyn sisältö on monipuolinen: Se alkaa Aleksis Kiven Lintukoto -runolla ja 31. raidalta löytyvät muun muassa Mikkihiiri merihädässä, Meksikon pikajuna, Punaiset lehdet, Pyynikki-valssi, Ennen kuolemaa, Tähdet meren yllä ja Lauri Viidan runot Tuletko kanssani korkealle ja iki-ihana Alfhild.
Levyn Miehen tie -nimilaulussa Ahti Jokinen kertoo oman elämäntarinansa. Rohkeasti hän paljastaa myös aiemmin vaivanneen alkoholiongelmansa. ” kun sitten viinapiru ottaa kuskinpaikan ja vauhtiin salakavalasti hurmaantuu, niin Bacchus pikkuhiljaa ottaa niskalenkin ja huomaat omat voimat silloin nujertuu…”
– Onneksi sain viinapirun nujerrettua ja olen ollut jo 30 vuotta raitis. Toivon, että joku muukin voisi päätyä samaan ratkaisuun ja voisin olla kannustajana asiasta puhumalla, pohtii Jokinen.
Ahti Jokinen tunnetaan myös innokkaana urheilumiehenä – nuorena hän juoksi keskipitkiä matkoja. Nykyisin lentopallo on suosikkilaji, ja kesällä hän pelaa lasten ja lapsenlasten kanssa Niihamassa.
– Niihaman siirtolapuutarhamökin löysimme melkein vahingossa. Olin käynyt siellä pyöräilemässä ja pyysin Tarja-vaimoa kanssani tutustumaan kauniiseen paikkaan. Yhtäkkiä huomasimme olevamme Jokisentiellä. Aloimme jutella aidan yli Jokinen- nimisen viljelijän kanssa ja hän kertoi alueella myytävänä olevasta veljensä mökistä. Niinpä meistä tuli innokkaita siirtolapuutarhaihmisiä. Viljelemme siellä kaikenlaista: perunoita, tomaatteja, mansikoita, avomaan kurkkuja ja tietysti meillä on myös omenapuita. Pojatkin ovat oppineet viljelemään. Niihama on tosi hieno paikka järven rannalla ja sauna lämpenee päivittäin. Polkupyörällä sinne ajaa Amurista 40 minuuttia ja tavoitteena on 1000 kilometria kesässä, kertoo Ahti Jokinen, joka on viihtynyt siirtolapuutarhassa perheensä kanssa jo kymmenen vuotta.
AHTI JOKINEN
- Syntyi 15.4.1944 Kihniössä pienviljelijäperheeseen
- Laulamaan houkuteltiin jo lapsena
- Tanssiopintoja Birgitta Kiviniemi-Cheremeteffin johdolla
- Tanssijaksi Tampereen Teatteriin 1969, pieniä rooleja
- NÄTY, Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitos, 1969 – 73
- Porin Teatteri 1973 – 75
- Suomen Kansallisteatteri 1975 – 84
- Lahden Kaupunginteatteri 1983 – 84
- Tampereen Työväen Teatteri 1984 – 1999 ja vuonna 2000 nimiroolissa Ceasar-näytelmässä
- Televisio- ja elokuvarooleja kuten Mustat ja punaiset vuodet, Vetää kaikista ovista, Amalia, Mummo -sarjan isä, Tarkkis, Metsolat, Hyvä veli, Elämän suola, Kovaa maata, Akaton mies, Kun Hunttalan Matti Suomen osti, Joki, Onnen varjot, Päätalo, Simpauttaja, Taistelu Näsilinnasta
- Mieleen jääneitä rooleja: Van Gogh ja postinkantaja nimirooli Lahden Kaupunginteatterissa, Lauri Viidan näköinen mies TTT:ssa, Tulipunakukan Olavi Pyynikin kesäteatterissa ja Porin Teatterissa, Kuningas Juhana Kansallisteatterissa, Keisari Jones Villensaunassa ja Moreenin Iisakki Nieminen TTT:ssa
- Yhden miehen runoiltoina 12 eri produktiota; kirjailijoina mm. Pentti Haanpää, F.E. Sillanpää, Aleksis Kivi, Eino Leino, Väinö Linna, Lauri Viita, Samuli Paronen ja Veikko Huovinen sekä Laulu Suomelle runo- ja laulukokonaisuus
- Nääsboys-kvartetissa vuodesta 1981 lähtien, levytyksiä, mm. Rempallaan
- Oma ohjelmatoimisto Nääsviihde Oy, joka tuottanut Jokisen cd-levyt Lauri Viita- Pispala – koko maailma, Miehen tie, joka on täynnä runoa ja laulumusiikkia sekä koko Seinäjoen Kesäteatterin tuotanto vuosina 1992 – 1999, jossa hän toimi koko savotan vetäjänä
- Kihlausliitosta tytär Anu Pauliina, s.1970, hänellä pojat Pekka s.1991, k.2020 ja Juuso s.1995
- Vaimo Tarja os, Kairimo, sairaanhoitaja, toiminut Tampereen apulaispormestarina
- Pojat Jyri Nestori, s.1972, Rami Oskari s.1974, Jarno s. 1978
- Asui 24 vuotta Käpylässä omakotitalossa, nyt Mustanlahdenkadulla Amurissa
- Siirtolapuutarhamökki Niihamassa, jossa pelaa lentopalloa kolmen sukupolven voimin
- Juoksi nuorena keskipitkiä matkoja
- Harrastaa partiotoimintaa Viinikan Siniset-lippukunnassa
- Innokas avantouimari 30 vuotta
