1924 syntynyt, 49-vuotiaana kuollut kirjailija Marko Tapper otti taiteilijanimekseen Marko Tapio. 1926 syntynyt, 52-vuotiaana kuollut teatterimies, Matti Tapio Johansson otti taiteilijanimekseen Matti Tapio.
Jo aivan lapsena, tarkemmin sanoen vuonna 1926 Yhdysvalloissa oli siirtynyt elokuva-alalle kuuluisa näyttelijä Mickey Rooney, joka oli myös huomattava tv-mies. Teatterinjohtaja Rauli Lehtonen kertoo muistelmissaan Sääksmäen kursseilta 1947:
– Teatterikoulun ensimmäisen kurssin 1943-45 käynyt Matti Tapio (1926-1978), entinen Johansson, oli olemukseltaan ja tyyliltään kuin vähän aikaisemmin syntynyt Mickey Rooney.
Sääksmäellä syntynyt luja ystävyyssuhteemme kesti loppuun saakka ja sai aikaan hedelmällistä taiteellista yhteistyötä. Lehtosen ja Tapion teatteriurassa oli paljon samankaltaisuutta: kumpikin tuli työskenneeksi niin Kemissä kuin Joensuussakin, ei kuitenkaan samaan aikaan. Lehtonen oli neljä vuotta johtajana Joensuussa ja neljä Hämeenlinnassa, Tapio neljä vuotta Oulussa ja kuusi Jyväskylässä. Vuonna 1963 Rauli tuli johtajaksi Tampereen Teatteriin, Matti Tapio 1965 Tampereelle TV kakkosen pääohjaajaksi. Kumpikin myös piti yllä tiiviisti teatteriyhteyksiä Neuvosto-Eestiin.
Kun Matti Tapio oli 52-vuotiaana kuollut syöpään, kutsui toimittaja Eero Silvasti muistopuheessaan tv:ssä häntä työhulluksi. Sitä hän epäilemättä olikin. Osoituksena siitä hän esitti vakuuttavasti Rauli Lehtosen ohjaamana Gogolin Mielipuolen päiväkirjan monologin mestarillisesti. Tuntui siltä kuin hän olisi aavistanut kuolevansa suhteellisen nuorena. Hänellä oli kiire saada aikaan se, mikä pitikin. Hän teki elämässään valtaisan määrän ohjauksia, roolitöitä, dramatisointeja, pakinoita ym. Tämän lisäksi hän toimi seitsemän vuotta Tampereen Yliopiston ammattinäyttelijäkurssin johtajana ja opettajana.
Sain tarkkailla Matti Tapiota 20 vuotiaana. Hän oli pyknikko, joka vaivatta heitteli kärrynpyöriä tehden ennen muuta vitaalisen vaikutelman. Hän ajeli autoa riuskasti, usein nopeusrajoituksia hipoen. Loppupuolella elämäänsä hänelle tuli etäisyyttä vaimoonsa, poikaansa ja tyttäreensä näiden uskonnollisen vakaumuksen vuoksi. Vuonna 1959 hän oli kokenut suuren tragedian pienen poikansa kuoltua tapaturmaisesti.
Tampereen Teatteri lienee varsinkin Jouko Paavolan johtajakaudella profiloitunut Shakespeare-teatteriksi ja kuin Matin ohjausten huipentumana nähtiin siellä loistelias ja kiitetty Venetsian kauppias, joka sai ensi-iltansa 10 kuukautta ennen hänen kuolemaansa.
Matti Tapion hienoimpiin TV-saavutuksiin kuului epäilemättä eräästä 1893 syntyneestä teatterimiehestä kertova dokumentti, jossa käytettiin tehokkaasti erään samana vuonna kuolleen säveltäjän musiikkia. Kyse oli Eino Salmelaisesta, joka suhtautui kovin happamesti ja vastustellen koko hankkeeseen. Se ei ollut mikään yllätys. Matti sai kuin saikin yrmyn legendan suorastaan aurinkoisen tuntuisella äänensävyllä kertomaan yhtä ja toista itsestään ja urastaan. Muistan, kuinka Matti luonteenomaista pyknikon naurahteluaan päästellen kertoi tästä roolista isälleni Rauli Lehtoselle. Eräs luokkatoverini lukiossa kehui, miten ihmeen miellyttävä Salmelaisen ääni ja esiintymistapa oli.
Dokumentti alkoi Tshaikovskin iki-ihanan ensimmäisen pianokonserton tahdeilla. Tuo sävellys tuntui tässä yhteydessä erittäin sopivalta. Salmelainen kertoi kuinka joku hänen oppilaansa oli lähettänyt hänelle kirjeen, jossa tämä kertoi olevansa onnellinen, kun kuunteli levyltä Tshaikovskin ensimmäistä pianokonserttoa. Tshaikovski kuoli 53-vuotiaana traagisesti osaamisensa huipulla, pateettisen sinfonian saatua juuri kantaesityksensä. Matti Tapio kuoli 52-vuotiaana traagisesti uransa huipulla jättimäisen, valtaisia kehuja osakseen saaneen TV-sarjansa Sodan ja rauhan miehet tultua valmiiksi. Se aiheutti ennen kokemattoman vilkkaan julkisen keskustelun, jonka alkaessa Matti Tapio oli jo kuollut.
